Joko tulee kevät?

Jouluakaan ei ole vielä kunnolla aloitettu mutta netti on jo täynnä kuvia ja raportteja tulevan kevään meikkikokoelmista! Näitä kirkkaita, heleitä lookeja katselen vähän samaan tyyliin kuin jotkut selailee matkatoimistojen lomakohteiden luetteloita. Ne antaa toivoa ja auttaa jaksamaan, kestämään kylmyyttä, pimeyttä ja purevaa tuulta. "Kevät" on jo suunniteltu, pakattu, meikattu kauniille kasvoille ja kuvattu - sehän tarkoittaa, että oikea kevät varmasti tulee! Sitten joskus.

Tässäpä Diorin raikas kevätlook:

Kokoelman nimi on Chérie Bow.

Tuijotin kuvaa pitkään kun sen ekan kerran näin. Yksinkertaista, kaunista, naisellista. Ja niin täysin erilaista kuin tämän kauden sumuiset, dramaattiset, glitterillä, kullalla, hopealla ja runsaalla mustalla toteutetut meikit mitä on nyt ollut kaikissa lehdissä (tyyliin "opas täydelliseen pikkujoulumeikkiin").

Look on suhteellisen kevyt: vaaleat, vaaleanpunaiset luomet, vaaleat, vaaleanpunaiset kiiltävät huulet, huolitellut kulmakarvat ja ainoana tehokeinona selkeät klassiset ylärajaukset. Rajauksissakin pysytään hyvän maun rajoissa - tämä kissa ei ole mikään öinen katujen kulkija tai villi peto, enemmän kiiltäväturkkinen ja hyvällä sukupuulla varustettu kotikisuli.

Tässä meikissä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta se toimii. Uskaltaisin väittää että toimii hyvin erinäköisissä ja -ikäisissä nassuissa: silmät korostuvat, kalpeakin iho näyttää pinkin sävyjen avulla raikkaalta ja heleältä, vaaleanpunainen kiilto tekee huulista hiukan pulleamman näköiset.
Kun nykypäivänä joka toisella naapurintytöllä on nail art-geelikynnet, hiuspidennykset, ripsipidennykset, tekorusketus ja muut kauneuden atribuutit kerralla käytössä, tämänkaltainen riisutumpi look tuntuu minusta hyvin virkistävältä. Kauniilta.

Diorin kevätmeikit menee (ainakin osittain) minulla harkintalistalle, minusta kokoelma on nätti ja onnistunut. (En esittele sen kaikkia tuotteita tässä koska sen ovat jo tehneet sadat kosmetiikkablogit ympäri maailmaa eikä samojen tuotepromokuvien katseleminen blogista toiseen ole kenestäkään hauskaa.) Haluaisin toki hiplailla ja testailla sävyjä livenä ennen ostamista. Esimerkiksi luomiväreistä on kuvien perusteella mahdotonta sanoa, ovatko ne pigmenttisiä vaiko enimmäkseen sellaista lähes väritöntä kimallusta, mitä osa Diorin viisikoista on (mm. viime kevään pastellinen paletti). Mutta promokuva näyttää niin suloiselta!

Voi meikkikevät, tule pian!

Odottaako kukaan muu kevätmeikkikokoelmien saapumista yhtä täpinöissään?

Mykkäelokuvatyttö

Olen hyvin kiinnostunut kosmetiikan ja kauneuden historiasta. Kauneusihanteiden muuttumista ja eri aikakausien kuumimpien lookien vaihtumista pääsee tutkimaan kun esim. tutustuu taiteen historiaan ja eri vuosisadoilla maalattuihin muotokuviin - yleensä ne heijastavat hyvin ajalle tyypillisiä kauneuskäsityksiä. Myöhemmin muotokuvien rinnalle tulivat valokuvat ja elokuvat.

Olen opiskellut taidehistoriaa, lisäksi eri aikakausien kauneuslookeja opiskellaan teatterimaskeeraajakoulutuksen raameissa. Ja koska olen hyvin hurahtanut aiheeseen, opiskelen tätä myös itsenäisesti ja luen kaiken mahdollisen aihetta koskevan :)

Koen mykkäelokuvien estetiikan ja sen ajan kohtalokkaat kaunottaret hyvin viehättäviksi. Jotenkin viime vuosisadan alun kauneusihanteet tuntuu minusta hyvin läheisiltä ja miellyttävät omaa esteettistä silmääni. Kaverit vitsaileekin, että olen varmaan elänyt edellisen elämäni noihin aikoihin, 1900-luvun alkupuoliskolla.

Mykkäelokuvien tähtien meikin piti olla vahva ja dramaattinen jotta kasvoilla, erityisesti silmillä, pystyi viestittämään kaikkea sitä, mitä ei voinut sanoin ilmaista. Mustaa kajalia, tummaa luomiväriä vahvasti silmien ympärille, kapeat, surumielisesti alaspäin laskeutuvat kulmakarvat ja tummalla punalla korostetut ruusunnuppuhuulet.

Pola Negri

Huulipunaa levitettiin vain huulten keskelle siitä(kin) syystä, että huultenrajauskyniä ei vielä ollut ja näin vältyttiin huulipunan karkailulta juonteisiin suun rajojen ulkopuolelle :)

Pina Menichelli

Kosmetiikkalegendan mukaan Helena Rubinstein kehitti ensimmäisen ripsivärin vamppi-tähdelle Theda Baralle.

Theda Bara

Tässä oma versioni tästä lähes sata vuotta vanhasta lookista.

Itse look on aika simppeli, sata vuotta sitten kosmetiikkatuotteet ja -menetelmät olivat vielä suhteellisen yksinkertaisia.

Sen ajan kaunottaret saivat vaalean ihon välttelemällä aurinkoa (rusketus tuli muotiin vasta 20-luvun puolivälissä) ja puuteroimalla kasvot valkoisiksi. Itse huijasin ja käytin nykyaikaisempia tuotteita. Vaalea iho kahta meikkivoidesävyä käyttämällä (Armanin Lasting Silk on minun uusin suosikki, ihan uskomattoman ihana!), vaaleampi 2 kasvojen keskiosaan ja 5.5 varjostuksenomaisesti poskiluun alapuolelle. Poskipunaa. Huuliin viileänpunainen stain-puna.

Ja dramaattiset silmät. Silmistä kerron perusteellisemmin myöhemmin.

Sama silmämeikki näyttää hyvin erilaiselta sähkölampun valossa ja luonnonvalossa:

Sen ajan kulmakarvamalli oli kapea ja alaspäin laskeutuva. Nykykäsityksen mukaan auttamattoman vanhanaikainen ja "vanhentava" malli siis. Koska liikuin tässä lookissa normaalielämässä, jätin kulmakarvat luonnollisiksi.

Onko teillä kauneusihanteiden suhteen suosikkiaikakautta? Mikä sen ajan kauneuskäsityksissä miellyttää?

Tämä on ehkä onnistunein meikkikuvani :) 

Räps-räps!

En halua loukata ketään tällä postauksellani, kyse on vain mun omasta mielipiteestä ja mielipiteitähän on kuin pyllyreikiä - jokaisella omansa. Ja se on ihan oikein :)

Oon varmaan tosi tylsä ja konservatiivinen, mutta en oikein ymmärrä "lisäosia" kauneuden nimissä. Tarkoitan nyt lähinnä feikkikynsiä, hiuslisäkkeitä, värillisiä piilareita ja tätä viimeisintä villitystä, ripsipidennyksiä. Siis nämä kaikki jutut toimii vain, jos ne on tehty erittäin hyvin - silloinhan ei oikeastaan edes erota, että ne ei oo omat luomut. Mutta niin usein näkee ihan järkyttäviä lapiokynsiä, hamppuisia hiuspidennyksiä/-tuuhennuksia ja ne ripset... Tosi usein nämä omiin ripsiin kiinni liimattavat ripsipidennykset näyttää, noh, siltä että ripsiin on liimattu jotkut karvaiset hämähäkit. Silloin vaikutelma ei ole enää että "ah, olen nätti ja silmäni säihkyvät" vaan "ostin ripsipidennykset ja ne näkyy kilometrin päähän". Siis WTF?!

Siispä olin hieman huolissani kun rakas äitini kertoi puhelimessa (asumme eri paikkakunnilla) ottaneensa ripsipidennykset. Mielessäni kuvittelin jo drag queen-tyyliset viritelmät jotka painaa luomet puoliumpeen :D Onneksi totuus olikin sitten ihan muuta:



Näissä kuvissa äidilläni on meikkinä vain valokynä + kulmakynä. Paljailla kasvoilla ripset erottuvat tietenkin paljon voimakkaammin, äidin normaalin ehostuksen kanssa lopputulos on minun silmään hyvin raikas ja tasapainoinen.

Äiti kertoi että nämä ripset olivat lyhintä mallia, mitä tekijällä oli valikoimissaan. Kuulemma tekijä itse olisi halunnut tehdä ripsistä pidemmät ja halusi hässäkästä näyttävän.
Mutta tarviiko vaaleaihoinen ja -tukkainen, hillitysti pukeutuva ja meikkaava aikuinen nainen arkielämänsä helpottamiseksi valtavia show-ripsiä? Ehkä joskus less on oikeastikin more?



Nämäkin suhteellisen hillityt pidennykset vaikuttavat todella paljon äidin ulkonäköön. Hänen omat ripset ovat vaaleat ja hennot ja joka-aamuinen ripsien taivutus ja ripsivärin kanssa kikkailut syövät arvokasta aikaa.
Mun täytyy myöntää että äidin kiireisen elämäntyylin huomioon ottaen tämä ripsipidennys ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto. Silmät korostuvat kauniisti ja meikkausrutiini helpottuu - arkena hän käyttää vain valokynää, voidemaista poskipunaa, vaaleaa aurinkopuuteria, puuterimaista kulmaväriä ja heleänsävyisiä huulipunia ja -kiiltoja.



Tykkään näistä ripsistä :) Olen iloinen, että äiti osasi pitää puolensa ja valita itselleen sopivan ja ulkonäköään pukevan kaunistautumismuodon.

Riemunkiljahduksia meikkiosastolla/YSL syksyn lookin paletti

Tänään koin onnenhetkiä Stockmannin meikkiosastolla. YSL:n syksyn meikkikokoelma on saapunut! Voi onnea!

Täytyy pohjustaa hieman. Nykyään mulle ei juuri koskaan iske sellainen "pakko saada tai kuolen"-fiilis meikkien suhteen. Olen viimeisen parin vuoden aikana pyrkinyt vähentämään kulutustani ja turhia ostoksia, osittain ekologisista syistä, osittain koska muutin dramaattisesti elämäntilannettani ja olin rahallisesti köyhempi, vaikkakin henkisesti voin paremmin. No mut anyway, opettelin ajattelemaan kriittisesti jokaista ostosta: tarvitsenko oikeasti tätä, tuleeko käytettyä, onko se sen rahan arvoinen, onko mulla jotakin tämännäköistä jo ennestään jne. Ja koska olen vuosien ajan surutta (vai ehkä sittenkin suruuni) ostellut kaikkea mahdollista, myös kosmetiikkaa, niin usein vastaus näihin kysymyksiin oli että "en oikeastaan tarvitse, se on vain kiva", "tulee käytettyä kerran tai pari", "tuote on ylihintainen ja tiedän sen itsekin", "jemmoista löytyy samoja sävyjä eri paleteissa"... Niin että nykyään taytyy kyseessä olla oikeastikin aika spesiaali tapaus, että kolahtais sen verran, että haluaisin sen ostaa.

Mutta kun näin kesäkuun alkupäivinä netissä kuvan tulevasta YSL-syyslookista, oli se rakkautta ensisilmäyksellä! Ombres 5 lumieres nro 11 Midnight Garden. Miten kaunis viiden luomivärin paletti! En muista, milloin olisi mikään meikkituote houkuttanut mua niin paljon.

Paletti kummitteli mielessä läpi kesän helteiden. Ja pari päivää sitten USAssa asuva meikkibloggari hehkutti paletin saapuneen hänelle... Hmm, sehän tarkoittaa, että syksyn look on pian myös täällä! Lähdin katsastamaan tilanteen, Sokoksella oli vielä esillä kesän lookin meikit, niin minä vähän ajattelinkin. ja en ollut uskoa silmiäni kun näin Stockmannin standilla uuden YSL-lookin! Jee!
Tässä se nyt on, mun kaunokainen Midnight Garden:


Se on oikeastikin kaunis ja mystinen, kuin trooppinen puutarha keskiyöllä. Tässä väriyhdistelmässä on jotakin vinoa, epätavallista. Ehkä siksi se on minusta niin sykähdyttävä! Jokainen sävy on kaunis ja toimiva yksinäänkin, yhdessä niistä tulee kuin pieni taideteos.


Oikean puolen yläsävy on upea, pehmeä lila jossa pienenpientä vaaleansinistä shimmerihiukkasta.
Oikea alalaita taas syvä, täyteläinen violetti jossa samaa vaaleansinistä ja lisäksi pinkkiä shimmeria. Nämä sävyt ovat kahdestaankin ihan älyttömän kaunis pari!
Keskimmäinen sävy on minttu, jossa vaaleansinistä shimmeria. Iholla se on upea vaaleansininen hohde.


Vasen yläsävy on syvä, kaunis ja näyttävä tumma vihreä jossa vaaleansinistä shimmerihiukkasta.
Vasen alasävy on tumma luumu jossa pinkkiä shimmeria. Se tuo mieleeni orkideat. Molemmat sävyt dramaattisia ja syviä, muttei pelottavia.


Mä näen tässä paletissa lähes loputtomasti vaihtoehtoja erilaisten meikkien toteuttamiseen. En tiedä vielä, tulisinko käyttämään kaikkia sävyjä kerralla samassa meikissä, mutta kahden/kolmen/neljän sävyn komboja nyt ainakin. Mulla ihan kädet tärisee kun tekee jo mieli päästä leikkimään tällä paletilla! Meikkihullun unelma!

Mulla on siniharmaat silmät, mutta uskoisin että tämä paletti sopii myös vihreille ja ruskeille silmille. Tietääkseni paletti on limited edition eli myynnissä vain tämän lookin ajan. Toisaalta se on niin kaunis, että ostaisin sen vaikka se olisikin pysyvässä valikoimassa! Voi olla, että ostaisin, vaikken meikkaisi ollenkaan - kehystäisin seinälle, kuin taulun :)

Paletin hinta on Stockmannilla 60€. Ihan kohtuullista viisikosta, varsinkin kun vertaa muihin selektiivisiin merkkeihin: Guerlainin uudet neljän sävyn luomiväripaletit ovat nekin 60€! Ja Diorin viisikot lähenee jo seitsemää kymppiä.
Lisäksi lookkiin kuuluu:
6 puuterimaista poskipunaa Blush Radiance, joukossa myös hyvin epätavallinen ja lumoava lila+pinkkikombo!
6 huulipunaa Rouge Volupte Perle, kauniita hohtavia sävyjä ja hyvin miellyttävä koostumus
2 solo-luomiväriä №18 Deep Night Purple, №19 Velvet Green
limited edition-ripsiväri Volume Effet Faux Cils №20 Midnight Blue
2 limited edition-kynsilakkaa №43 Wintergreen, №44 Moonlight Blue
...mutta niistä en niin ehtinyt vaikuttumaan kun paletti vei kaiken mun huomion!

Pelastajani puuteripaperi

Ekat kesähelteet tuli ja meni. Onneksi kesä on vasta alullaan ja kuumia päiviä tulee varmasti lisää! Nytpä haluaisin puhua kauneustuotteesta, jota ilman en pärjää oikeastaan missään olosuhteissa ja joka on kesän kuumuudessa mulle suorastaan välttämätön. Se on "Lehcaresor" Papier Poudre eli siis suomeksi paperipuuteri.

Ihoni on aika rasvoittuva ja kiiltää helposti. Eikä mitään heleää kuultoa kun oikeesti rasvaista ällökiiltoa :( Lisäksi pulleat posket tekevät nassustani helposti "loistavan täyskuun", great! Silloin kaivan taskustani/laukustani/meikkipussistani tämän mainion pikkuvihkosen! (Ostan niitä aina useamman kerrallaan ja sirottelen laukkuihini ja taskuihini valmiiksi, etten jää koskaan ilman.)


Jokaisessa vihkosessa on 65 sivua, joista jokainen on toiselta puolelta puuteroitu. Sivu irti reps, sitten vaan painellaan kevyesti (ei hangata!) kiiltäviä kasvoja puuteroidulla puolella.


Yksi liuska imaisee kivasti iholta talia, rasvaa ja poistaa ylimääräistä kiiltoa. Jos nassu on tosirasvainen, kantsii käsittely toistaa toisella liuskalla.


Vastaavia tuotteita on myös luksusmerkeillä, mm. Chanelilla, mutta tämä peruspaperipuuteri on edullista ja ajaa asiansa hyvin. On markkinoilla myös versio, jossa puuteri on mineraalipuuteria ja myös sellainenkin on olemassa, jossa paperi on ihan puuteroimatonta imupaperia vaan (molemmat The Body Shop) Tämä mun suosikki on kuitenkin osoittautunut mun iholle parhaaksi.

Tämä on siitä mainio tuote, että sitä on helppo käyttää missä ja milloin vaan. Puhtaalle iholle tai meikin päälle. Se ei jätä iholle selvää puuterikerrosta, lähinnä vain poistaa kiiltoa ja tekee ihosta freesimmän näköisen. Pieni vihkonen on kevyt kantaa, mahtuu mukaan pikkuiseenkin iltalaukkuun eikä mene rikki kuten puuterirasiat joskus. Tätä on periaatteessa 3 eri sävyä, Rose, White ja beigesävyinen Rachel, mutta käytännössä niillä ei juurikaan ole merkitystä koska iholle ei juuri jää mitään värijälkiä. Itse ostan sitä sävyä mitä sattuu käteen! Hintaa vihkosella on 3,20€ ja tuotetta myy mm. Stockmann päivittäiskosmetiikkaosastoillaan.

Tässäpä vielä INCI: Talk, Kaolin, Magnesium Silicate, Titanium dioxide, Iron Oxides, CI77491, CI77492, CI77499.

Liuta hajuvesieksiä/haluan tuoksukevätheilan!

En tykkää tällä hetkellä yhdestäkään niistä tuoksuista, mitä hajuvesihyllylläni on. Tylsiä, tavallisia, liian talvisia tai raskaita... Eivät vastaa minun "odotan-malttamattomana-kevättä-ja-kesää-ja-seikkailuja" -olotilaani. Vasta haistelin ne kaikki läpi ja totesin etten voi jatkaa näin.
Voi olla, että otan tämän hajuvesiasian liian vakavasti. Että olen liian nirso ja yliajattelen asiaa. Varmaankin olisi paljon helpompaa jos vain menisin Stockalle ja ostaisin ensimmäisen tuoksun joka haisee suht ok:lle eikä maksa poskettomia summia. Tai samalla kertaa viisi tuoksua, voi sitten vaihdella jos kyllästyy eikä tarvitse ihan heti olla metsästämässä taas uutta. Mutta se ei vaan toimi näin.

Jos rehellisiä ollaan, suurin osa myynnissä olevista tuoksuista on minusta tylsiä. Hyvin harvoin löydän sellaisen, josta voisin oikeasti tykätä. En ole todellakaan mikään hajuvesiasiantuntija jolla on varaa sanoa, mitkä tuoksut ovat oikeita hajuvesiaarteita ja mitkä triviaalia roskaa. Enkä ole tuoksusnobi joka kelpuuttaa vain harvinaisimmat ja kalleimmat parfyymiluomukset iholleen. Minä vaan haluan että se tuoksu jota kannan oikeasti kolahtaa - tuntuu kuin osalta minua. Tai enemmänkin, että se toimii taian lailla, kohottaa minut - vaikka edes hetkeksi - arjen yläpuolelle. Että aina kun suihkautan iholleni suosikkituoksuani, muutun epätäydellisestä, tavallisesta, joskus väsyneestä naisesta (jolla saattaa olla sillä hetkellä rasvainen tukka ja finni leuassa ja lohjennut kynsilakka) vähäksi aikaa (ihan hetkeksi vain!) kauniiksi, virheettömäksi, elegantiksi satujen kuningattareksi, jota ei arjen pikkuharmit voi nujertaa. Hyvä hajuvesi on kuin suojakilpi arjen epätäydellistä harmautta vastaan.

Millaisista tuoksuista sitten tykkään? Mun tuoksusuosikit vaihtuvat ajan myötä, en osaa nimetä yhtä ainoaa parfyymiryhmää tai -valmistajaa tai -ainesosaa, joka olisi yitse muiden. Tuoksun pitää olla sopusoinnussa mun kanssa, siksi kai hajuvesi, jota joskus rakastin, muuttuu käyttökelvottomaksi ajan myötä. Minä muutun, kasvan siitä eroon. Kuten ihmissuhteissakin joskus käy, "it's not you, it's me".


Joskus olin hulluna Hanae Morin tuoksuun. Mansikkaa ja mantelia, tuoksuu vaniljaisele vaikkei siinä ole vaniljaa. Makea ja herkullinen gourmand-tuoksu. Minulla oli koko sarja: edt, edp, suihkugeeli, vartalovoide... Minusta sitä on edelleen kiva haistella (annoin käyttämättä jääneen pullon siskolleni) mutta nykyiselle minälle se on liian makea, hempeä ja tyttömäinen.

Givenchyn vuonna 2000 lanseerattu Hot Couture on toinen liian makeaksi jäänyt entinen suosikki. Meripihka&vetiver pohjana, magnoliaa, hiukan pippuria ja runsasti vadelmaa. Tätäkin tuoksua rakastin !

Vähän samantyyppinen, makea herkkutuoksu, on minusta Diorin Miss Dior Cherie edp. Se on ollut minusta ihana vielä ihan vasta, noin vuosi sitten. Nyt ei enää toimi :( Mansikkasorbetti, karamellisoitu popkorni ja jasmiini patsuli&myskipohjalla. Olen ilmeisesti saanut makeaa mahan täydeltä!


Lolita Lempicka on tuoksu, johon en pystynyt luottamaan. Joskus sen taika toimi (hiukan) mutta useimmiten ei. Anista, orvokkia, iiriksen juurta, vaniljaa, myskiä. Lempeä ja pehmeä ja jotenkin vaisuhko, ehkä siksi se vähän tökkii...
Salvatore Ferragamon Incanto Dream-tuoksun sain äidiltäni. Makea kukkaistuoksu. Meistä ei tullut paria.


Obsession ja minä taas olimme dream team! Tämä on vahva itämainen tuoksu, alkutuoksussa mandariinia, bergamottia, ruusua, jasmiinia ja appelsiinin kukkaa. Keskivaiheessa peliin tulee mukaan korianteri. Pohjalla tuoksuu tammisammal ja meripihka. Hyvin hyvin hillitysti annosteltuna (1 suihkaus on ihan tarpeeksi) ja ihon lämmössä aikansa kypsyttyään se muuttui uskomattomaksi, varsinkin sen jälkituoksu oli minusta upea. Se oli ensimmäinen suuri hajuvesirakkauteni. Sarjan suihkugeeli tuoksui ihanalle. Rakastin myös Obsessionin miedompaa, kevyempää ja erikoista Body Mist-versiota... Harmittaa valtavasti, ettei sitä enää saa mistään. Itse Obsession on myynnissä edelleen mutta en enää pysty. Joskus harvoin avaan pullon jonka ostin "vanhojen aikojen kunniaksi" ja haistelen varovasti mutta ei.


Guccin alkuperäinen, nyt jo lopetettu Gucci edp on toisinaan minusta liian vahva, hyökkäävä ja ilmeisen "seksikäs" arsyttävällä, huomionhakuisella tavalla. Toisinaan se on just hyvä. Se on Tom Fordin lapsi, aggressiivinen viettelytuoksu. Tässäkin tuoksussa parasta on sen jälkituoksun lämpö ja kuten Obsessioniakin, tätä pitää annostella hyvin varovasti. Jollakin tapaa vanhanaikainen hajuvesi. Pullo on minusta kaunis. Timjamia, kuminaa, vaniljaa, apelsiinin kukkaa, iiriksen juurta ja heliotrope-kukkaa. Pidin vartalovoiteesta, se oli tuoksultaan pehmeämpi ja käytössä "helpompi".


Loewen Quizas, quizas, quizas on ollut seuralaisenani viime talven. Siinä tuoksuu punamarjat, sitruuna ja cassia, jasmiini ja ruusu. Pohjatuoksuna patsuli, santelipuu, meripihka, vanilja ja hunaja. Se muistuttaa minua mukavasta ulkomaanmatkasta mutta on hiljattain muuttunut raskaaksi kuin paksu talvitakki. Nyt kaipaan jo jotakin ilmavampaa ja raikkaampaa...


Vuonna 2009 ystävystyin Diorin Escale à Pondichery-tuoksun kanssa. Muistan kun haistelin sitä hajamielisesti kaupassa, suihkautin paperilappuselle, sen verran huolimattomasti että tuoksua osui myös iholle. Lähdin kaupasta ja myöhemmin ihmettelin kadulla, mikä mahtaa tuoksua niin ihanalle... Minähän se olin! Tämä on kevyt ja raikas cologne-tyyppinen tyylikäs tuoksu. Mustaa teetä, sambac-jasmiinia, santelipuuta ja kardemummaa. 75ml pullossani on vielä hiukan tuoksua jäljellä, ehkäpä tätä pitäisi hankkia kevääksi/kesäksi lisää?

Toinen kesäkaverini oli Hermes-tuoksu Un Jardin Sur Le Nil. En pysty heittämään tyhjää pulloa pois, se on niin kaunis! Viime aikoina silloin tällöin avaan sen ja haistelen haikeana. Tuoksussa on raikasta vihreää mangoa, lotuksenkukkaa, suitsuketta ja vuorivaahteraa (sycamore). Ei ole makea. Tätä kuvataan joskus jopa maskuliiniseksi tuoksuksi, tosin minusta se on äärettömän naisellinen sellaisella ei-vaaleanpunaisella tavalla. Jos Niilissä asuu nymfejä, ehkä ne tuoksuu tälle? Ja hmm, ehkäpä pistän tilauksen vetämään nettikauppaan ja vietämme yhdessä seuraavankin kesän?

Niilin puutarhalla on tosin kilpailija! Hermes tuo nimittäin 2011 uuden tuoksun puutarhoista inspiraatiota saaneeseen Jardin-tuoksuperheeseensä: Un Jardin Sur Le Toit, “A Garden on the Roof”, "Kattopuutarha". Nimi viittaa kuulemma hienoon puutarhaan, joka sijaitsee Hermes-muotitalon päämajarakennuksen katolla osoitteessa 24 Rue Faubourg Saint-Honore Pariisissa. "The garden is full of aromatic herbs, flowers and fruits whose flavors vary as they pass through the metamorphosis induced by the seasons. Its fresh and sweet-smelling atmosphere is captured by apple, pear, rose, green grass, basil, magnolia and compost notes." Eli sellaista luvassa - omenaa, päärynää, ruusua, vihreää ruohoa, basilikaa, magnoliaa ja ylläri-pylläri: kompostinhajua! Hermes-talon oman neron Jean-Claude Ellenan uusin luomus. Oispa huikeaa omistaa asunto, jonka katolla olisi mun oma salainen puutarha :)

Granaattiomena

Jos lila on (ainakin meikeissä!) tämän hetken suosikkisävyni, niin suosikkihedelmän tittelin on hiljattain ominut granaattiomena! Nam! Koko talven olen puputtanut hurjat määrät sitrushedelmiä, noin kilon päivässä, mutta niitten kulta-aika alkaa olla takanapäin. Granaattiomenaan mulle tuli melkeinpä riippuvuus, harmi että ovat niin hemmetin kalliita! Toisaalta, on parempi olla koukussa hyvänmakuiseen hedelmään kuin esim. suonensisäisiin huumeisiin :D (Ja jopa Suomen hinnoilla toistaiseksi halvempaakin!)


Granaattiomena on minusta paitsi hyvänmakuinen, myös esteettisesti erittäin miellyttävä ja jopa, hmm, seksikäs hedelmä. Se on muinainen hedelmällisyyden symboli ja - erään teorian mukaan - juuri granaattiomena on se omena, jonka Eeva antoi Aatamille (eikä se tavisomena-omena). Paksu nahkamainen kuori pitää sisällään ( jos on käynyt hyvä tuuri ja olet onnistunut valitsemaan sopivan kypsän ja ei-pilaantuneen granaattiomenan!) kymmenistä jalokivennäköisistä pylpyröistä muodostuvan rakennelman.


Tämä punaisen sävy on minusta niin kaunis! Kuin rubiineja söisi :D Maku on pirteä, makeanhapan ja muistuttaa hieman karpaloa.
Innostuin sävystä niin paljon että lakkasin kynnetkin syvänpunaisella lakalla:

Kaunis Henrietta

Olen pitkään haaveillut sellaisesta vanhanaikaisesta kampauspöydästä. Tiedättehän, sellainen kuin vanhoissa elokuvissa - pieni, siro ja perinaisellinen, laatikoita meikkien ja ihonhoitotuotteiden säilyttämiseen ja kolmiosainen peili, josta näkisi itsensä joka kulmasta. Miten kätevää sellaisen pöydän edessä olisi meikata ja miten spesiaalilta kauneusrituaalit silloin tuntuisivat! Olisin kuin oman elämäni elokuvatähti :D

Sellaisen pöydän löytäminen on kuitenkin aika vaikeaa. Niitä ei nykyään juuri valmisteta, ilmeisesti nykynaisten oletetaan laittautuvan kylppärin peilin edessä seisten. Ikealla on joku versio tästä mutta käsittääkseni siinä on vain yksi peili, ei sellaista kolmiosaista, jonka voi säätää eri kulmiin ja josta näkisi myös takatukkansa tarvittaessa. Vanhat, alkuperäiset myynnissä olevat kampauspöydät ovat yleensä vuosimalleja 1930-1950, usein huonossa kunnossa, tai jos eivät ole niin sitten aika kalliita ja vaikeita löytää. Bongasin yhden antiikkiliikkeen ikkunasta sisään kurkkien mutta liike oli suljettu joka kerta kun kävin katsomassa enkä päässyt tutustumaan pöytään paremmin. Ajattelin kuitenkin, että vielä joskus sellaisen prinsessapöydän jostakin ostan!

Sitten koitti minun syntymäpäivä. En odottanut päivältä mitään sen kummempaa, lähinnä toiveissa oli kiireetön vapaapäivä ja kenties illalla rentoa hengailua siskoni kanssa. Synttärit sattuivat keskelle arkiviikkoa joten mitään suuria juhlia en aikonut pitää. Mitään lahjatoiveitakaan en oikein keksinyt, onhan mulla jo lähes kaikkea mitä tarvitsen. Yhteinen aika rakkaimpien ihmisten kanssa sen sijaan on asia, jota arvostan todella paljon! Varsinkin kun kaikki ovat nykyään niin kiireisiä ja sellaiselle leppoisalle yhdessäololle jää niin vähän aikaa.

Synttäriaamuna aioin korkata samppanjan ja syödä aamupalaa (no ok, lounasta, olihan kello jo yli 12 päivällä :D ) hyvässä seurassa. Sain kuitenkin käskyn pysyä huoneessa ja pitää silmät kiinni :O

Sitten kun sain avata silmät näinkin jotakin, mitä en todellakaan osannut odottaa:

Se oli juuri sellainen antiikkinen kampauspöytä, josta olen haaveillut! Siro, kaunis ja hyvin pidetty/restauroitu. Sitä on salaa minulta metsästetty netistä ja tuotu luokseni lumipyryssä ja tuiskussa toisesta kaupungista unettoman, netissä vietetyn yön jälkeen! Ja nyt minulla on ikioma prinsessan meikkipöytä :D Se on kuulemma kuulunut joskus mukavalle vanhalle rouvalle, joka on pitänyt siitä hyvää huolta. Ristin pöydän Henrietta-Wilhelmiinaksi, se on minusta juuri sopiva vanhan rouvan kaunis nimi :D

Kolmeen yllättävän tilavaan vetolaatikkoon mahtuivat mainiosti minun päivittäisessä käytössä olevat meikit: yhteen silmämeikit, toiseen pohjat ja poskipunat, kolmanteen huulimeikit. Siveltimet siirsin arkisesta muoviastiasta kristallilasiin, se sopii paremmin pöydän tyyliin. Pöytä sijoitettiin huoneen kulmaan ja sen taakse mahtui valaisin, nyt voin meikata talven pimeässäkin lähes luonnonvaloa vastaavassa valaistuksessa. Täydellistä!



Tuossa kuvassa rullat päässä meikatessani en vielä tiennyt, että luvassa oli toinenkin upea yllätys! Ystäväni kokoontuivat salaa ravintolaan ja siellä sitten yhdessä syötiin ihanaa nepalilaista ja siskoni leipomaa suussasulavaa kirsikkasuklaakakkua! Ihan paras syntymäpäivä :)

"Pilaantunut kaunotar"

Kuvaus "vaihtelunhaluinen meikkailija" ei taida enää oikein sopia minuun. Viime aikoina olen ollut pikemminkin tylsä ja rutinoitunut meikkailija, ei riitä nyt kiinnostusta tehdä mitään erikoista tai monivaiheista lookia itselle. Aika lailla perussetti on nassussa päivästä toiseen:


Silmiin neutraalia luomiväriä, sisäkulmaan hiukan vaaleaa hohdetta kirkastamaan ja tuomaan valoa jatkuvasti väsyneeseen ilmeeseen. IsaDoran blonde-sisäkajal peittämässä punoittavaa alaluomen sisäreunaa (olen tähän ihan koukussa!). Tosin useimmiten jaksan sentään askarrella yläluomen rajaukset nestemäisellä rajausvärillä, lähes aina päädyn IsaDoran Glossy Eyelineriin 40 Chrome Black, se on vedenkestävä ja pysyy hyvin syksyn kosteassa säässä.


Minusta selkeä rajaus saa ilmeen näyttämään skarpimmalta ja sopii minun silmien muotoon. Ja jotenkin koko meikki on heti huolitellumman ja siistimmän näköinen :) Jos tähän yhdistää punaiset huulet, tulos on klassinen ja retro. Yleensä huulissakin on jotakin neutraalia, silloin meikki on arkinen ja pliisu - mutta juuri sitä nyt jostain syystä kaipaankin.


Ne harvat kerrat kun innostuin meikkaamaan itseäni jollakin mielenkiintoisemmalla tyylillä jäivät poikkeuksetta syystä tai toisesta ikuistamatta :( Mukavaa vaihtelua rutiiniin toi viime viikonlopun bilemeikki, jonka tein kaverilleni halloween-henkisiin juhliin. Ja siitä on jopa kuvia! Meikin ideana oli "pilaantunut kaunotar" - kaunis zombie femme fatale, joka on kenties virunut jossakin kosteassa kalseassa kellarissa hieman liian pitkään ja saanut näin kalpeaan ihoonsa homeen tuoman vihertävän vivahteen. Tavoittelin vesivärimäistä, utuista jälkeä, kuin kosteusvaurion jäljiltä :D


Pohjana käytetty Grimasin valkoista rasvaväriä osittain sekoitettuna Maybellinen vaahtomeikkivoiteeseen, siitä vaalein sävy. Silmissä paljon, paljon mustaa kaikissa muodoissa - nestemäisenä rajauksena, kynänä ja Grimasin luomivärinä. Lisäksi Stargazerin luomivärejä lilan eri sävyissä ja Nivean ihana turkoosivihreä luomivärinappi antamassa homeista vaikutelmaa.

Suurin osa meikeistä mallin omia joten en valitettavasti pysty luettelemaan sävyjen nimiä ja numeroita, tuskin niitä kukaan kaipaakaan. Huuliin tuli musta YSLlän silmienrajauskynä + musta Stargazer-huulipuna ja huulimeikin päälle samaa vihreää luomiväriä. Hurmaava malini panosti myös asuun, kuten kuvista näkyy :) Hän oli varmasti illan upeimpia ilmestyksiä!


Oli todella hauskaa tehdä vaihteeksi jotakin niin eri tavalla kaunista!