Lilaa

Viime päivinä olen taas jaksanut meikata vähän tavallista hutimista perusteellisemmin ja käyttää hiukan enemmän värejä. Hempeä ja kuulas lila aina vie mieleni kohti kevättä. Se on minun suosikkisävy juuri tähän vuodenaikaan - kun kevättä odottaa jo niin malttamattomana, että vetää päällensä kevyen takin ja ei-jääkeleille tarkoitetut bootiet heti kun aurinko vähänkin pilkahtaa (niin kuin minä eilen) ja sitten hytisee ja liukastelee pitkin päivää. Koska ulkona on edelleen KYLMÄ. Ja hemmetin liukasta!

Meikeissä saan kuitenkin olla just niin keväinen kuin huvittaa, ilman terveysriskejä. Sudin sitten lilaa luomille sydämeni kyllyydestä.


Rajaukset yläluomella ja alaluomen sisäpuolella Inglotin violetilla geelilinerilla nro 75. Tykkään siitä kovasti perinteisissä rajauksissa mutta tämä oli eka kerta kun kokeilin sitä myös sisärajaukseen ja en oikein tiedä. Se pysyi siinä erittäin hyvin leviämättä mutta itse levitysvaiheessa vähän tökkii: aine kuivuu niin nopeasti, että rajauksen on paras onnistua heti. Kun näin ei käynyt ja yritin myöhemmin lisäillä rajausväriä sisäluomelle se alkoi kökkööntyä ja murustella, mikä tuntui herkällä sisäluomella epämiellyttävältä... Ehkäpä tarvitsen vain lisää harjoitusta!
Kulmaluulla L'Orealin valokynää, koko luomella ja alarajauksena muinaista Clarinsin lilaa. Sen häivytin yläluomella sisäkulmasta luomen puoleenväliin Diorin Incognito-viisikon mattaisella vaaleanpunertavalla sävyllä ja puolestavälistä ulkokulmaan asti saman paletin ruskealla. Sisäkulmaa kirkastaa kermanvärinen helmiäisluomiväri Zaran luomiväripaletista, joka on pyörinyt nurkissa jo pitkään ja jonka olen vasta nyt tajunnut ottaa käyttöön. Se vaikuttaa erittäin laadukkaalta ja pigmenttiseltä luomiväriltä, vaikka olikin halpis. Harmi ettei näitä enää myydä täällä.

Kynsienhoitoon uusin voimin

Nämä kestopakkaset koettelee mun käsiä ja kynsiä. Kädet ihan hirveän kuivat, kynsinauhat kans. Kuivuudesta lähes harmaissa käsissä mikään lakka ei näytä hyvältä! Piipahdin Anttilassa tarkoituksena hankkia sieltä pelastusoperaatioon sopivia tuotteita ja kas, Mavalan tuotteet oli siellä -25%, kuin tilauksesta. (Mulle ei tule mainospostia joten olen aina ihan pihalla sen suhteen, mikä on missäkin tarjouksessa. Sitten aina yllätyn iloisesti kaupassa :D )

Ostin sitten kynsinauhaveden - litku jolla saa pehmitettyä kuivuneet ja kovettuneet kynsinauhat sen verran että niitä voi työntää varovasti pois manikyyritikulla pois kynnen pinnalta:


Kynnenkuivattajalakan, vanhan luottotuotteen Mavalan Mavadry-kuivattajan:


Tämä kuivattaa värilakan muutamassa minuutissa joten manikyyriin ei mene turhaan aikaa. Vanha pullo alkaa olla loppusuoralla.
Ja vielä kynsinauhavoiteen pehmittämään kuivat ja röpelöiset kynsinauhaparkani:


Tämän INCIn 4 ekaa raaka-ainetta ovat muuten Lanolin (lampaanvillasta saatava rasva), Petrolatum, Water ja Mineral Oil, ou jea! Tuhtia kamaa :D Mukana on myös pieni puinen kynsinauhatikku.

Mukan tarttui lisäksi kynsilakka:


Nro 160, Lame gold. Tykkäsin siitä, että se on jännä vaaleanpunertavaan taittuva beigesävyinen helmiäiskulta, ei sellainen peruskeltakultainen.


Yleensä en juuri innostu helmiäislakoista, minusta ne ovat käytössä turhan haastavia ja levittyy usein huonosti, tulos jää epämääräisen raidalliseksi. Tämä sävy nyt kuitenkin tuli kanssani kotiin. Sävy on lähes nude, helmiäishohde ja kulta antavat sille vähän enemmän vivahdetta, ilman olisi aika tylsä. Neutraali lakka taitaa olla paras vaihtoehto siihen asti, että saan kädet taas edustuskuntoon :D

Poskipunasöpikset - YSL

Voi, mä en kestä!
YSL maanittelee mua kuin mikäkin seireeni :D Heidän kevätmeikkikokoelman yhteyteen on ympätty 5 ihanaa karkkirasian näköistä kultakantista pikku-pikkupurnukkaa, joissa asuu maailman suloisimman näköiset poskipunat! Ja nämä ihanat söpöläiset ovat kaiken kukkuraksi voidemaisia - juuri sitä laatua, jota niin rakastan!

Kaikki sävyt ovat mattaisia, ilman hileitä, helmiäistä tai glitteriä. Kaikissa kevyt hajuvesimäinen tuoksu.
Sävyt 1, 2 ja 3 ovat aika luonnollisia ja perinteisiä:


Jos en ole ihan väärässä, nämä sävyt taitavat olla "vanhoja" ja kuuluvat perusvalikoimaan. Ainakin äidilläni on voidemainen YSL-poskipuna sävyssä 1 jota olen itsekin testannut ja josta olen raportoinut tännekin. Se on aivan samannäköinen kuin tämän viisikon vasen yläsävy eli 1:


Sävy 2 on myös erittäin kaunis ja varmasti monelle sopiva, hieman persikkaista ykköstä viileämpi vaaleanpunainen:


Veikkaisin että sävyt 1 ja 2 ovat tämän poskipunaperheen menestyjät, myydyimmät sävyt.
Sävy 3 on näistä ainoa, jota en voisi edes kuvitella sopivan itselleni. Lämmin ja hivenen persikkaiseen taittuva ruskea:


Ehkä hyvännäköinen ja hyvin luonnollisen näköinen jonkun pronssiseksi paahtuneen bikinipupusen hipiällä. Mun nassussa... noh, ei toimi :D
Tässä vielä kuva koko pesueesta ulkona auringonvalossa:


Kaksi viimeistä sävyä ovatkin sitten jotakin erilaista:


Ta-daa! Hurjankaunis, viileä barbiepinkki! Tämä on purkissa melkeinpä neon-kirkkaana hohtava älytön, iloinen sävy. Ensisilmäyksellä aikamoinen pinkkipläjäys mutta poskipunan ohuen ja helposti levittyvän koostumuksen ansiosta tällä saa raikasta ja läpikuultavaa tulosta, häivytettynä ei ole yhtään hassumpi sävy! Vois toimia ruskettuneella iholla tuomassa kasvoille raikkautta tai ihan kalpealla iholla jos haluaa sellaista "hauras posliininukke"-efektiä.

Ja tässäpä joukon viimeinen:


Kirkas ja häpeämätön rehellinen PUNAINEN! Tämä on minusta kaunein kaikista. Luonnossa aivan upea sävy! Tämäkin näyttää purkissa pelottavan vahvalta mutta iholle häivytettynä on kaunis, luonnollinen "punastus".

Nämä olivat muistaakseni 41€/kpl. Tahtoisin minkä tahansa paitsi ei sitä ruskeaa. Tai kaikki (paitsi ei ruskeaa!) :D

YSL Rouge Pur Couture 17, Rose Dahlia versus Chanel Rouge Hydrabase 164 Fiesta

Uusimman huulipunani Rose Dahlian sävy jo kaupan valaistuksessa toi mulle mieleen luotettavan feelgood-punani Chanelin Fiestan. Kuvassa näkyy, kuinka paljon nämä kaksi muistuttavat toisiaan:


Chanel Hydrabase nro 164, Fiesta, on ylempänä ja YSL Rouge Pur Couture 17, Rose Dahlia, alempana.


Rose Dahlia vasemmalla, Fiesta oikealla.

Fiesta on kohta ihan finito ja oli limited edition joten sitä ei enää saa. Se huulilla mulla on kuitenkin aina nätti olo joten olen iloinen että sille löytyi sävyn puolesta sopiva seuraaja. Rose Dahlia on livenä enemmän pinkki ja huulilla läpikuultava mutta samaa raikasta väri-iloa niissä molemmissa on. Aurinkosuojaa Fiesta-punassa ei ole ja se on sen ainoa miinus.


Käytössä nämä kaksi ovat kuitenkin aivan erilaisia. Rouge Pur Couturesta olenkin jo avautunut aikaisemmin.
Jo lopetettua Hydrabase-laatua oleva Fiesta verhoaa huulet heti yhdellä levityskerralla tasaisella kerroksella väriä ja pehmeyttä ja tuntuu kosteuttavalta olematta silikonisen tuntuinen, liukas tai liian rasvainen. Se on pigmenttinen ja väri myös pysyy huulilla hyvin, esimerkiksi voin antaa suukon tai pari ilman pelkoa siitä, että sotkisin pusukumppanini huulipunalla :)

YSL-punassa on SPF15, mikä on minulle tärkeä asia, siitä plussaa. Koostumus on kevyt ja ohkainen, huulilla tämä on minusta jotenkin kiiltomainen. Ei yhtä pysyvä, ei samalla tavalla pigmenttinen eikä niin miellyttävän tuntuinen huulilla kuin Hydrabase. Jotenkin sellainen "kesäpuna" ehkä, toimii jos haluaa vain hieman väriä ja aurinkosuojaa huulille. Ja pakkaus on hyvin näyttävä ja pramea.

Yves Saint Laurent Rouge Pur Couture 17 Rose Dahlia

Nyt on ollut pari päivää emotionaalista stressiä ja ahdistusta. Sellaisissa fiiliksissä joku sporttimimmi varmaan pakenisi lenkille-salille-pumpille-zumbaan, viinaanmenevä ratkeais ryyppäämään ja tämä höpsähtänyt todellisuutta ja sen ongelmia pakoileva osti huulipunan.

Huulipunalla ei tietenkään mitään ongelmia paikata mutta nätti se on:


Yves Saint Laurent Rouge Pur Couture nro 17 Rose Dahlia. Sävy on kirkas ja keväisen hempeä pinkkikoralli. Ja kuten kevättä odotellessa-lohtupunan kuuluukin, tämä suojaa myös auringolta SPF15 voimalla.


Tämä uusi YSL-puna näyttää tuubissa värikylläiseltä ja on mainostettu pigmenttiseksi ja pitkäkestoiseksi mutta... Mutta mutta... Rouge Pur Couture tuntuu ihanalta levitysvaiheessa, niin pehmeältä ja ihanalta, että sitä tekee mieli sivellä huulille uudestaan ja uudestaan. Mikä on hyvä asia, koska en menisi kehumaan juuri tätä mun sävyä, nro17, erityisen pigmenttiseksi. Päinvastoin, puna tuntuu minusta aika läpikuultavalta, huulilla sävy ei näytä samalta kuin hylsyssä, vaikka sitä levittelis monta kerrosta päällekkäin.


Rose Dahlian pinkkisyyskään ei juuri näy huulilla, se muuttuu jotenkin neutraaliksi persikkaiseksi sävyksi joka on sinänsä kiva mutta ei ihan sitä, mitä odotin.


Nämä luonnonvalossa otetut kuvat saavat huulipunan näyttämään vielä enemmän neutraalin persikkaisen sävyiseltä :( Oikeasti on enemmän pinkki ja kirkkaampi.


En myöskään ole kokenut tätä erityisen pysyväksi punaksi. Päinvastoin, se tuntuu haihtuvan huulilta jonnekin vähän samaan tapaan kuin se punahylsyinen Lumenen perushuulipuna. Huulille jää hieman väriä mutta ei juuri muuta. Ohuen ja kevyen koostumuksen vuoksi tämä ei tunnu myöskään kovin kosteuttavalta. Voi olla että tämä ei ole näihin pakkasiin paras mahdollinen huulipunakoostumus. Yleensä tykkään tämäntyyppisistä punista kesäisin - kevyt, ei-tahmea, iloisenvärinen ja SPF löytyy. Yhteenvetona voin sanoa, että tämä on oikein miellyttävän tuntuinen kevyt ja raikkaansävyinen huulipuna muttei mikään mullistava kosmeettinen löytö sentään.

Pakkaus on tyypillistä YSL-meinikiä, kultaa ja koukeroista logoa:


Ikävästi näkyy muuten sormenjäljet tässä :D
Hintaa kaunokaisella on poskettomat 35€ mutta on Stockmannilla nyt kantistarjouksessa 26,90€.

Valmiina kevääseen

Oikeasti, mun puolesta talvi sais jo loppua!

Ensimmäistä käyttökertaa odottavat uudet balleriinat, vaatevarastoni on täydentynyt parilla kirkkaanvärisellä hamosella ja muutamalla muullakin kevät/kesähenkisellä jutulla ja aurinkolasit on kaivettu ulos kaapista!

Viime päivinä on ollut sen verran aurinkoista että päätin terästäytyä auringolta suojautumisen suhteen ja hankkia uutta korkean SPF-kertoimen sisältävää kasvovoidetta. Ja kas, suosikkimerkkini aurinkosuoja-asioissa, ranskalainen La Roche-Posay on tuonut markkinoille uuden, kasvoille tarkoitetun aurinkosuojatuotteen:


La Roche-Posayn Anthelios XL-aurinkorasvoja metsästin aiemmin ulkomailta, hyvä että näitä laadukkaita ja tehokkaita aurinkosuojia saa nyt myös Suomesta.

Uutuus on nimeltään Anthelios sävytetty aurinkosuojaemulsio kasvoille SPF50+. Pakkauksessa olevan tekstin mukaan se sopii erityisesti normaalille ja sekaiholle (mulle!) ja on koostumukseltaan kevyt ja nestemäinen ja vedenkestävä. Tuote ei sisällä hajusteita ja on myös parabeeniton.
Tässäpä tuotteen INCI:



Tuote on pakattu kompaktiin liitteään pulloon jota pitää ravistaa hyvin ennen käyttöä. Kapeasta nokasta nestemäistä litkua on helppo annostella. Suositeltu määrä kasvoille on 1 tl/levityskerta. Tämä aurinkosuoja muistuttaa paljon Vichyn jo edesmennyttä aurinkosuojavoidetta jolla oli hassu nimi, shaka-shaka. Sekin oli ohutta ravisteltavaa nestemäistä ainetta pikkupullossa :) Shaka-shaka lopetettiin ja olin siitä Vichylle ja koko L'Orealille hyvin närkästynyt, se kun oli pitkään mun suosikkinassuarskarasva - ohut, ei-tukkiva, ei-rasvainen ja lisäksi hyvin tehokas. Mutta näköjään ne L'Orealilla tulivat järkiinsä ja toivat tämän hienon konseptin takaisin henkiin - nyt tosin L'Orealin toisen merkin, La Roche-Posayn, valikoimiin.

Toisin kuin Vichyn tuotteessa tässä on mukana kevyt sävy. Tämä La Roche-Posayn aurinkosuoja-aine on kuitenkin koostumukseltaan niin lirua (kuvassa huomaa että se valuu kädellä) että väriäkin jää iholle hyvin niukasti, vain hento aavistus. Tämä ei siis peitä yhtään mitään muta ehkäpä sävyttämällä tuote haluttiin välttää monille aurinkovoiteille ominaisen ongelman - että ne jättää ihoon vaaleankelmeän pinnan ja näkyvät helposti vähänkin tummemmilla ihonsävyillä. Sävy on minun vaaleaa ihonsävyä (MACin NC15) hiukan tummempi:


Mutta kun tuotteen levittää iholle, sävyeroa ei juuri huomaa, voin käyttää tätä kasvoilla ilman pelkoa näkyvistä rajoista. Alakuvassa näyttää iholla ehkäpä hieman kuultavana mutta todellisuudessa kuivuu iholle mattapintaiseksi:


Tuotteessa on mieto tuoksu, ei mitenkään häiritsevä minusta. Olen nyt pari päivää käyttänyt tätä sävytetyn päivävoiteen tavoin, päälle levitän voidemaista poskipunaa, peiteainetta paikallisesti ja normaalisti silmämeikkiä. Aine ei rullaannu iholla ja on muutenkin ollut helppo ja kiva käytössä. Tämä ei todellakaan ole mikään kosteuttava voide, sopii rasvoittuvalle iholle parhaiten. Toisaalta mun iholla ei tunnu myöskään kuivalta/kiristävältä. Hintaa tällä oli 17€/50ml.

Nyt kuumaa kaakaota termariin, kaikki mahdolliset villavaatteet päälle ja ulos nauttimaan aurinkoisesta metsästä!

Korallinen kevätunelma kotikonstein

Ulkona on kylmä. Ja liukasta. Siirtyminen paikasta toiseen vaatii tahdonvoimaa ja koko ajan pitää jännittää kaikkia lihaksia, että pysyy ylipäätään pystyssä jäisillä kaduilla. Mutta mun teki niin kovasti mieli jotakin uutta kynsilakkaa - kaikki omistamani lakat näyttivät tylsiltä tai sitten suosikkisävyt kuivuivat pulloihinsa :( Oi voi! Mielessä pyöri kuva kirkkaasta, keväisestä sävystä jonka toivoin piristävän mua keskellä helmikuun pakkasia. Mutta kaikki vähänki keväiset sävyt olivat vääränlaisia: liian silmiäkirvelevänkirkas, liian pliisu, liian läpikuultava, liian synkkä, liian murrettu sävy... Äääh! Miksasin sitten oman kynsilakkasekoitukseni vanhoista pullojenjämistä ja hyvähän siitä tuli:


Tässä on persikkaista, kirkasta fuksianpinkkiä ja Essien läpikuultavaa mutta ah-niin-neonkirkasta oranssia silmämääräisesti mitattuna suunnilleen saman verran kaikkia. Sitten pyörittelin lakkapulloa käsien välissä pari minuuttia että eri lakat sekoittuisi mahdollisimman tasaiseksi uudeksi sävyksi. Lopputulos on kirkas, optimistinen ja aika keväinen. Kaksi kerrosta + aluslakka ja Mavalan pikakuivattaja päällä. Mä niin tykkään sävystä!

Inglot-neitsyys meni nyt!

Olen varmaan Suomen ainoa meikeistä kiinnostunut, joka on viime hetkiin asti välttynyt Inglotmanialta :D Pari kertaa olen pyörähtänyt heidän liikkeessä, saanut meikkiähkypaniikkikohtauksen ja kompuroinut ulos ostamatta mitään - puljussa on yksinkertaisesti liikaa kaikkea värikästä! Nyt kuitenkin tajusin katsella sieltä sitä kunnollista ei-mustaa rajausväriä joka myös pysyisi luomella (tarttumatta ripsitaivuttajaan ikitahmean Calvin Kleinin geelirajarin tavoin!).

Puolalainen meikkifirma Inglot rantautui Suomeen noin vuosi sitten. Merkki on tunnettu erityisesti laadukkaista ja pigmenttisistä luomiväreistä ja laajasta väriskaalasta. Inglotin erikoisuutena on mahdollisuus koota oma kustomoitu paletti omista suosikkisävyistä, luomivärien lisäksi palettiin voi valita myös kulmavärejä, huulipunia, poskipunia ja peiteaineita. Hintataso on kohtuullinen. Ja todellakin, sävyvalikoimaa Inglotin meikkikaupassa on! Silmänrajaustuotteita useita erilaisia koostumuksia ja värejä, kauniita sävyjä oli liiankin kanssa mutta koska tuotteet olivat minulle tuntemattomia, ostin vain sen yhden rajausaineen kokeeksi. Päädyin pikaisen silmäilyn päätteeksi tuotteeseen nimeltä Inglot AMC Eyeliner Gel Matte 75. Sen hinta on Suomessa 13€.


Ja se on ihana!
Sävy on matta, täyteläinen, tumma violetti, todella kaunis!


Kuvassa yläpuolella näyttää lähes mustalta mutta iholla näkyy selvästi violettina:


Myyjän mukaan tämä geelilaineri on vedenkestävä ja pakkohan väitettä oli testata! Tässäpä kuva samoista viivoista sen jälkeen kun huolellisesti pesin kädet saippualla ja lämpimällä vedellä ja kuivasin pyyhkeellä:


Hyvin pysyi :) Ja lisäksi rajausaine kuivui todella nopeasti, ennen käsienpesua hinkkasin käteen piirtämiäni liner-viivoja sormella eikä tapahtunut mitään, rajausväri oli täysin kuiva hetkessä eikä suttaantunut yhtään! Tämä tosin voi tarkoittaa, että rajausväri kuivuu nopeasti purkkiinsa, pitääpä huolehtia siitä, että kansi menee aina kunnolla kiinni.
Tässäpä vielä kuva pikaisesti tämän rajausvärin kanssa kyhätystä silmämeikistä:


Luomella persikkaa ja sisäkulmassa hentoa lilaa Diorin muutaman vuoden takaisesta keväisestä kausipaletista Pink May. Varjostuksena hiukan mattaa persikkaa. Musta Masterpiece-ripsari. Inglotin geeliliner levittyi todella smoothisti ja väri oli heti intensiivinen ja tasainen, jee! Pakkauksessa ei tule mukana turhaa rääpäle-sivellintä eikä purkkia ole sinetöity erikseen tarralla. Tuote annetaan asiakkaan pyynnöstä myyjän toimesta "tiskin alta" ja se on pakattu pahvirasiaan joten tuskin niitä myyntikappaleita kukaan pääse aukomaan :D

Tässäpä vielä tuotteen INCI-lista:


Nyt suunnittelen uutta retkeä Inglot-kauppaan, haluaisin kasata oman dream team-luomiväripaletin niistä loputtomista ah-niin-herkullisennäköisistä napeista! Ehkäpä jotakin lilaa uuden rajausvärin kaveriksi?

Calvin Klein 2

Jos edellisen CK-postaukseni tähti, Naiveté-huulipuna, oli ostoksena täysosuma, niin tämä taas on enemmän sitä hutiosastoa. Teki jo pitkään mieli kokeilla geelityyppistä silmänrajausväriä ja kun sellaisen bongasin samalla kun olin tilaamassa huulipunaa, niin sekin päätyi virtuaaliseen ostoskoriin. Ja lopulta mun meikkipöydälle.

Minähän rakastan eyeliner-rajauksia. (Kynärajauksista en niin välitä, kynät usein suttaantuu yläluomeen kiinni enkä saa niillä tehtyä rajausviivaa ihan kiinni ripsiin, tuntuu että aina siihen jää vähän vaaleaa pilkottamaan, ärsyttää. Tai siis mitä tahansahan saa aikaiseksi kun tarpeeksi uurastaa mutta kynien kanssa mulla menee rajaamiseen paljon aikaa ja vaivaa.) Yleensä käytän mustaa mutta se alkoi kyllästyttää ja tilasinkin sitten tummanharmaan geelilinerin:



Pahvirasiasta paljastui pieni pyöreä purnukka mustalla muovikorkilla ja sitä koristavalla valkoisella logolla varustettuna.


Lisäksi mukana tuli kaksipäinen pikkusivellin, jonka toinen pää on leveä ja litteä, toinen perinteisempi ohut rajaussivellin.

Purkki oli kannen alta vielä sinetöity tarralla, ettei pääse aine kuivahtamaan. Avaamisen jälkeen tuotteen luvataan säilyvän 24kk. Testailin sävyä heti kädelle ja 305 Mica paljastui hohtavaksi tummanharmaaksi:


Samalla tuli koeajettua pakkauksen minisivellin ja varmaan käyttäisin sitä seuraavan kerran vain äärimmäisessä hätätilassa, kun mitään muuta ei ole. En vain handlaa niin pikkuruista lelusivellintä millään!
Sitten koitti tulikokeen hetki:


Täytyy sanoa etten ole kovin vaikuttunut tästä rajausväristä. Sävy on ihan ok, pehmeämpi kuin se perusmusta ja sinänsä nätti. Sen hohdetta pohdittuani päädyin siihen, ettei se ole ongelma, vaikka tykkäisinkin enemmän mattarajauksesta. Mutta jälki on jotenkin epätasaista, aine levittyy kokkareisesti ja sitä pitää hinkata luomelle useampaan kertaan, että viivasta tulisi edes siedettävä. Huomasin myös että rajausväri on aika tahmea ja päätin antaa sen kuivua kunnolla. Tein päälle muun silmämeikin luomiväreineen (puuterimaista luomiväriä tupsuttelin myös rajausviivan päälle, ajattelin että se ehkä kuivattaa rajausvärin pintaa), olin välillä puhelimessa ja n. 20min päästä sitten lopulta uskalsin taivuttaa ripset:


Ta-daa! Se ei ollut kuiva vieläkään!


Puolet rajauksista tarttui ripsitaivuttimeen, raivostuttavaa! Onneksi ei ollut kiire mihinkään, ehdin paikkailla tuhoja. Lopulta rajauksesta tuli vielä kökömpi :(
Rajaustuotteena tämä on minusta melkoinen floppi. Mietin että ehkä se toimisi esim. tummien luomivärien alla pohjustajana, pitää joskus kokeilla. Muutakaan käyttöä en tälle keksi.

Calvin Klein 1

Uskotteko rakkauteen ensi silmäyksellä? Mä uskon nyt! Törmäsin tähän uusimpaan huulipunaani, Calvin Klein delicious luxury creme lipstick 108 Naiveté, jonkun kosmetiikkablogin sivuilla ja blogin kuvassa se oli niin nätti ja sitä kehuttiin niin kosteuttavaksi ja kermaiseksi ja ihanaksi että... sydämeni suli ja tilaus lähti nettikauppaan samantien, plim! Ja pian hän saapuikin jo luokseni :)
(Tämä kuvassa näkyvä vasemmanpuolimmainen meikkikaveri on sitten toisen postauksen aiheena!)



Calvin Kleinin värikosmetiikkaa ei tietääkseni koskaan myyty Suomessa. Enkä oikein ymmärrä tämän brändin meikkeihin liittyviä mielialanvaihteluja: alunperin Calvin Klein lanseerasi meikkisarjan muistaakseni joskus 90-luvulla, sitten se lopetettiin, sitten tuotiin takaisin markkinoille muutama vuosi sitten, uudistettuna tietenkin. Ja nyt se on taas lopetettu! Hyvät ihmiset, yrittäkää päättää jo! :D

Tuotteiden ulkomuoto on tyypillistä Calvin Klein-tyyliä: pelkistettyä ja eleetöntä, huulipunassa painava musta pakkaus jossa erottuu selkeästi valmistajan logo:


Sävy on rauhallinen, kermainen, matta-vaan-ei -kuivannäköinen roosanude:


Ihastuin tähän heti! Tämä nudesävy on minulle juuri sopiva - ei liian ruskea eikä liian kalpea (ei tuu sellaista typerää peitepuikkoa huulissa-efektiä!) eikä tässä ole kimallehippusia, helmiäistä tai shimmeriä. Sävy toimii mulla, vaikkei kasvoilla olisi mitään muuta meikkiä.

Koostumuskin on talven kuivattamille huulilleni oikein hyvä - kosteuttava olematta kuitenkaan rasvainen. Tämä puna ei korosta kuivien huulten röpelöistä pintaa, levittyy tasaisesti, pysyy hyvin, ei tunnu huulilla raskaalta maalikerrokselta, ei tuoksu eikä maistu miltään - jos tässä olisi vielä aurinkosuoja, olisi Naiveté minusta varmaan ihan täydellinen huulipuna!


Ikuisia ystäviä meistä ei tule mutta tähän talveen hän on minulle Se Oikea!