Liuta hajuvesieksiä/haluan tuoksukevätheilan!

En tykkää tällä hetkellä yhdestäkään niistä tuoksuista, mitä hajuvesihyllylläni on. Tylsiä, tavallisia, liian talvisia tai raskaita... Eivät vastaa minun "odotan-malttamattomana-kevättä-ja-kesää-ja-seikkailuja" -olotilaani. Vasta haistelin ne kaikki läpi ja totesin etten voi jatkaa näin.
Voi olla, että otan tämän hajuvesiasian liian vakavasti. Että olen liian nirso ja yliajattelen asiaa. Varmaankin olisi paljon helpompaa jos vain menisin Stockalle ja ostaisin ensimmäisen tuoksun joka haisee suht ok:lle eikä maksa poskettomia summia. Tai samalla kertaa viisi tuoksua, voi sitten vaihdella jos kyllästyy eikä tarvitse ihan heti olla metsästämässä taas uutta. Mutta se ei vaan toimi näin.

Jos rehellisiä ollaan, suurin osa myynnissä olevista tuoksuista on minusta tylsiä. Hyvin harvoin löydän sellaisen, josta voisin oikeasti tykätä. En ole todellakaan mikään hajuvesiasiantuntija jolla on varaa sanoa, mitkä tuoksut ovat oikeita hajuvesiaarteita ja mitkä triviaalia roskaa. Enkä ole tuoksusnobi joka kelpuuttaa vain harvinaisimmat ja kalleimmat parfyymiluomukset iholleen. Minä vaan haluan että se tuoksu jota kannan oikeasti kolahtaa - tuntuu kuin osalta minua. Tai enemmänkin, että se toimii taian lailla, kohottaa minut - vaikka edes hetkeksi - arjen yläpuolelle. Että aina kun suihkautan iholleni suosikkituoksuani, muutun epätäydellisestä, tavallisesta, joskus väsyneestä naisesta (jolla saattaa olla sillä hetkellä rasvainen tukka ja finni leuassa ja lohjennut kynsilakka) vähäksi aikaa (ihan hetkeksi vain!) kauniiksi, virheettömäksi, elegantiksi satujen kuningattareksi, jota ei arjen pikkuharmit voi nujertaa. Hyvä hajuvesi on kuin suojakilpi arjen epätäydellistä harmautta vastaan.

Millaisista tuoksuista sitten tykkään? Mun tuoksusuosikit vaihtuvat ajan myötä, en osaa nimetä yhtä ainoaa parfyymiryhmää tai -valmistajaa tai -ainesosaa, joka olisi yitse muiden. Tuoksun pitää olla sopusoinnussa mun kanssa, siksi kai hajuvesi, jota joskus rakastin, muuttuu käyttökelvottomaksi ajan myötä. Minä muutun, kasvan siitä eroon. Kuten ihmissuhteissakin joskus käy, "it's not you, it's me".


Joskus olin hulluna Hanae Morin tuoksuun. Mansikkaa ja mantelia, tuoksuu vaniljaisele vaikkei siinä ole vaniljaa. Makea ja herkullinen gourmand-tuoksu. Minulla oli koko sarja: edt, edp, suihkugeeli, vartalovoide... Minusta sitä on edelleen kiva haistella (annoin käyttämättä jääneen pullon siskolleni) mutta nykyiselle minälle se on liian makea, hempeä ja tyttömäinen.

Givenchyn vuonna 2000 lanseerattu Hot Couture on toinen liian makeaksi jäänyt entinen suosikki. Meripihka&vetiver pohjana, magnoliaa, hiukan pippuria ja runsasti vadelmaa. Tätäkin tuoksua rakastin !

Vähän samantyyppinen, makea herkkutuoksu, on minusta Diorin Miss Dior Cherie edp. Se on ollut minusta ihana vielä ihan vasta, noin vuosi sitten. Nyt ei enää toimi :( Mansikkasorbetti, karamellisoitu popkorni ja jasmiini patsuli&myskipohjalla. Olen ilmeisesti saanut makeaa mahan täydeltä!


Lolita Lempicka on tuoksu, johon en pystynyt luottamaan. Joskus sen taika toimi (hiukan) mutta useimmiten ei. Anista, orvokkia, iiriksen juurta, vaniljaa, myskiä. Lempeä ja pehmeä ja jotenkin vaisuhko, ehkä siksi se vähän tökkii...
Salvatore Ferragamon Incanto Dream-tuoksun sain äidiltäni. Makea kukkaistuoksu. Meistä ei tullut paria.


Obsession ja minä taas olimme dream team! Tämä on vahva itämainen tuoksu, alkutuoksussa mandariinia, bergamottia, ruusua, jasmiinia ja appelsiinin kukkaa. Keskivaiheessa peliin tulee mukaan korianteri. Pohjalla tuoksuu tammisammal ja meripihka. Hyvin hyvin hillitysti annosteltuna (1 suihkaus on ihan tarpeeksi) ja ihon lämmössä aikansa kypsyttyään se muuttui uskomattomaksi, varsinkin sen jälkituoksu oli minusta upea. Se oli ensimmäinen suuri hajuvesirakkauteni. Sarjan suihkugeeli tuoksui ihanalle. Rakastin myös Obsessionin miedompaa, kevyempää ja erikoista Body Mist-versiota... Harmittaa valtavasti, ettei sitä enää saa mistään. Itse Obsession on myynnissä edelleen mutta en enää pysty. Joskus harvoin avaan pullon jonka ostin "vanhojen aikojen kunniaksi" ja haistelen varovasti mutta ei.


Guccin alkuperäinen, nyt jo lopetettu Gucci edp on toisinaan minusta liian vahva, hyökkäävä ja ilmeisen "seksikäs" arsyttävällä, huomionhakuisella tavalla. Toisinaan se on just hyvä. Se on Tom Fordin lapsi, aggressiivinen viettelytuoksu. Tässäkin tuoksussa parasta on sen jälkituoksun lämpö ja kuten Obsessioniakin, tätä pitää annostella hyvin varovasti. Jollakin tapaa vanhanaikainen hajuvesi. Pullo on minusta kaunis. Timjamia, kuminaa, vaniljaa, apelsiinin kukkaa, iiriksen juurta ja heliotrope-kukkaa. Pidin vartalovoiteesta, se oli tuoksultaan pehmeämpi ja käytössä "helpompi".


Loewen Quizas, quizas, quizas on ollut seuralaisenani viime talven. Siinä tuoksuu punamarjat, sitruuna ja cassia, jasmiini ja ruusu. Pohjatuoksuna patsuli, santelipuu, meripihka, vanilja ja hunaja. Se muistuttaa minua mukavasta ulkomaanmatkasta mutta on hiljattain muuttunut raskaaksi kuin paksu talvitakki. Nyt kaipaan jo jotakin ilmavampaa ja raikkaampaa...


Vuonna 2009 ystävystyin Diorin Escale à Pondichery-tuoksun kanssa. Muistan kun haistelin sitä hajamielisesti kaupassa, suihkautin paperilappuselle, sen verran huolimattomasti että tuoksua osui myös iholle. Lähdin kaupasta ja myöhemmin ihmettelin kadulla, mikä mahtaa tuoksua niin ihanalle... Minähän se olin! Tämä on kevyt ja raikas cologne-tyyppinen tyylikäs tuoksu. Mustaa teetä, sambac-jasmiinia, santelipuuta ja kardemummaa. 75ml pullossani on vielä hiukan tuoksua jäljellä, ehkäpä tätä pitäisi hankkia kevääksi/kesäksi lisää?

Toinen kesäkaverini oli Hermes-tuoksu Un Jardin Sur Le Nil. En pysty heittämään tyhjää pulloa pois, se on niin kaunis! Viime aikoina silloin tällöin avaan sen ja haistelen haikeana. Tuoksussa on raikasta vihreää mangoa, lotuksenkukkaa, suitsuketta ja vuorivaahteraa (sycamore). Ei ole makea. Tätä kuvataan joskus jopa maskuliiniseksi tuoksuksi, tosin minusta se on äärettömän naisellinen sellaisella ei-vaaleanpunaisella tavalla. Jos Niilissä asuu nymfejä, ehkä ne tuoksuu tälle? Ja hmm, ehkäpä pistän tilauksen vetämään nettikauppaan ja vietämme yhdessä seuraavankin kesän?

Niilin puutarhalla on tosin kilpailija! Hermes tuo nimittäin 2011 uuden tuoksun puutarhoista inspiraatiota saaneeseen Jardin-tuoksuperheeseensä: Un Jardin Sur Le Toit, “A Garden on the Roof”, "Kattopuutarha". Nimi viittaa kuulemma hienoon puutarhaan, joka sijaitsee Hermes-muotitalon päämajarakennuksen katolla osoitteessa 24 Rue Faubourg Saint-Honore Pariisissa. "The garden is full of aromatic herbs, flowers and fruits whose flavors vary as they pass through the metamorphosis induced by the seasons. Its fresh and sweet-smelling atmosphere is captured by apple, pear, rose, green grass, basil, magnolia and compost notes." Eli sellaista luvassa - omenaa, päärynää, ruusua, vihreää ruohoa, basilikaa, magnoliaa ja ylläri-pylläri: kompostinhajua! Hermes-talon oman neron Jean-Claude Ellenan uusin luomus. Oispa huikeaa omistaa asunto, jonka katolla olisi mun oma salainen puutarha :)

Huulipuna vaihtaa työkenttää

Vähän aikaa sitten kulutin huulipunan loppuun. Sellaista ei ole tapahtunut naismuistiin! Ja ostin uuden samanlaisen tilalle koska ilman tätä ei voi olla. Jos tämä joskus lopetetaan, itken ja valitan, sen verran mainio tuote tämä on! Kyseessä on MAC-puna Amplified-laatua sävyssä Vegas Volt. Ja minä rrrakastan VV:tä koko sydämelläni!




Oranssisävyisiä huulipunia on pyörinyt naistenlehtien sivuilla ja kävellyt vastaan katujen vilinässä jo pitkään, ei mikään uusi trendi. Itse keksin tämän huulipunan pari vuotta sitten mutta vasta vuosi sitten minulle valkeni, kuinka ihanasta ja monipuolisesta tuotteesta on kysymys.


Tämän huulipunan sävy on näköjään lähes mahdoton valokuvata oikein. Se on hiukan outo, sellainen vähän kajahtanut matta pastellinen oranssi. Ei hileitä tai helmiäistä tai glitteriä. Tulee mieleen vanhat 50-luvun elokuvat joissa naisilla on huulet voimakkaasti punattu kummallisen luonnottomalla huulimaalilla. Eli sävy on vähän niinkuin mummo, mutta sen verran erikoinen että on hyvinkin tätä päivää Mad Menin suosion myötä. Kuvassa Vegas Volt ilman rajauskynää tai muuta huulimeikkiä, luonnonvalossa kuvattuna. Klikkaamalla näkyy ehkä paremmin oikea sävy:


Huulipunan laatu on pigmenttinen, peittävä ja hmm... huulimaalimainen siinä mielessä että tuntuu huulilla sellaisena selvänä kerroksena. Huomasin pian että mulle se ei ole tarpeeksi kosteuttava, huulet tuntuu tämän kanssa nopeasti kuivilta. Huulipunan paksuhko koostumus myös tuntuu korostavan huulten kuivia kohtia joten röpelöisille talvihuulille sellaisenaan tämä ei mielestäni ole paras mahdollinen laatu. Tai sit pitää olla huulirasva alla/kiilto päällä ja moiseen pelleilyyn mulla ei yksinkertaisesti keskittymiskyky riitä :D



Erikoisen ihanan sävyn takia kuitenkin tykästyin tähän. Tämä on hauska, vähän röyhkeä ja retroileva. Erikoista tässä on sekin että tämä on ainoa huulipuna maailmassa, tai siis ainoa mitä olen kokeillut, joka saa tämän kalpeanaaman näyttämään vähän niinku päivettyneeltä! En ymmärrä miten ja miksi mutta näin on :O Ihan suosikkipunaksi sillä ei kuitenkaan ollut edellytyksiä, SPF puuttuu enkä oikein tykkää sellaisesta maalimaisesta huulimeikistä päivittäisessä käytössä. Jos Vegas Volt-punaa vain taputtelee huulille kevyen kerroksen sormella, tulos on tosin kevyempi ja "helpompi" käytössä:


Käytin Vegas Voltia satunnaisesti noin vuoden verran kunnes sen todellinen huippukäyttötarkoitus (ainakin mun silmissä) selvisi, sattuman kautta, kuinkas muuten.

Eräänä kauniina maaliskuun päivänä noin vuosi sitten löysin itseni reissusta - ja ilman poskipunaa. O-ou! Poskipuna on nimittäin mulle tärkeimpiä meikkituotteita, ilman sitä näytän kuolleelta. Meikkipussista löytyi kuitenkin 1 ainoa huulipuna, VV, ja koska käytän muutenkin lähes pelkästään voidemaisia poskareita, ajattelin että hätätilassa huulipuna saa leikkiä poskipunaa:


Varovasti poskelle sipaistuna se näytti aika kirkkaalta mutta kun sitä sormin hiukan häivyttelin, tulos olikin yhtäkkiä hyvin imarteleva!


Tämän sävy vaan on ihan taikaa! Se tekee mun kalvakasta nassusta heleän, ruusuisen ja terveenvärisen - luonnollisesti ja näyttämättä selkeästi meikiltä. Sen jälkeen käytinkin Vegas Volttia melkeinpä päivittäin poskipunana ja se on syrjäyttänyt kaikki mun entiset suosikit, Lancomen, Clarinsin ja Beccan voidemaiset poskipunat, The Body Shopin huuli-ja poskikuultovärin ja muutenkin kaikki kokelemani poskipunat.


Tästä saa ihan ohuenohuen, lähes huomaamattoman sävyn poskille mutta voi myös kerrostaa näyttäväksi rusoposkilookiksi (mun suosikkityyli). Saa silmät loistamaan sinisempinä kuin mikään. Saa ihon näyttämään tasaiselta. Saa mut näyttämään kuumalta, ainakin mun omissa silmissäni ;D Ja sehän on tärkeintä.
Kuivakan koostumuksensa takia tämä myös tuntuu hyvältä poskilla sekä levitysvaiheessa että vielä monen tunninkin päästä siitä. Pysyy, ei kökköönny, ei ole tahmainen eikä ole aiheuttanut näppyjä. Pelkäsin alussa että tämän käytöstä poskeni alkaisivat kukkia sillä ei-toivotulla tavalla, mulla kun on rasvoittuva iho, mutta ei, kaikki hyvin edelleen.

Tämän meikkihöperön mielestä tämä MACin huulipuna on paras poskipuna ikinä!

Mavalan kynsinauhavoide + uusi lakka

Vähän aikaa sitten hankin Mavalan kynsinauhavoiteen tarkoituksena pelastaa sen mikä pelastettavissa on ja parantaa kuivien ja muutenkin surkeassa kunnossa olevien käsieni ulkonäköä edes hiukan. Pakkaus lupaa "hoitaa kynsinauhat pehmeiksi" ja kysyy "kovat, repeilevät kynsinauhat?"... hmm, kovat kuin kivi mutteivät sentään repeile, hyvä kai sekin. Pakkauksen mukana tuleva esite kehottaa käyttämään tuotetta päivittäin, miel. ennen nukkumaanmenoa, jotta voide (tai öljy, kuten esite tätä tuotetta kutsuu) ehtisi vaikuttaa yön yli. Näin reipas ja tunnollinen en sentään ole mutta olen käyttänyt Mavalan kynsinauhavoidetta pari-kolme kertaa viikossa ja uskokaa tai älkää, sekin riitti aikaansaamaan näkyviä muutoksia!


Mineraaliöljyjä vältteleville tämän tuotteen raaka-aineluettelo on suorastaan rienaava! Petrolatum ja Paraffinum Liquidum, oh my! Mistään luonnonmukaisesta luomuvoiteesta ei siis todellakaan ole kysymys (eikä Mavala tätä sellaisena mainostakaan) :D Lisäksi potentiaalisesti allergisoivina hajusteita + Limonene ja Linalool. Ekana listassa oleva Lanolin myös aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita. Suurimmalle osalle ihmisistä (ja mulle!) tämä on varsin toimiva, älyttömän tuhti ja riittoisa öljyisen tuntuinen voide jolla todellakin saa kuivat kynsinauhat ihmismäiseen kuntoon.


Tuotteen riittoisuutta ajatellen järjettömän kokoinen 15ml tuubi + pieni kynsinauhatikku mukana pakkauksessa. Oikeesti, kun tätä menee ehkä korkeintaan nuppineulanpään verran/kynsi, niin tässähän on rasvaa vuosiksi!
Laiskuuttani käytän tätä siinä vaiheessa kun kynnet on jo lakattu. Pikkuinen pisara voidetta joka kynnen kynsinauhaan ja sitten vimmatusti hierotaan pienin pyörittävin liikkein rasva sinne kuivaan ihoon = välitön parannus!


Okei, tämä kuva ei tee kynsinauhavoiteelleni oikeutta. Puolustuksekseni voin sanoa, että ette onneksi nähneet, miltä kynsinauhani näyttivät ennen kun käytin niille omaa hoitotuotetta!
Kuvassa myös uusin kynsilakkani, ensimmäistä kertaa ööh, ikinä(?) ostin Maybellinen lakan, sävy Rose Salsa/Hot Salsa, nro 490. Vaaleanpunaista kuumaa lattaria siis. Koostumus on nimeltään Forever Strong Pro ja lupaa pysyä jopa 7 päivää, ihan kuin jaksaisin katsella sitä kynsissäni niin pitkään! Pakkauksen mukaan tässä on mukana "calcium + iron + silica" mikä on ehkä hyvä juttu kynsilakassa? En odota ihmeitä, ostin tämän vain ja ainoastaan kivan korallipinkin värin takia. Tämä muistuttaa kovasti OPI:n Cajun Shrimp-lakkaa, josta tykkään kovasti. Hintaa tällä oli tosin puolet vähemmän :)

Näin yhden vastatapahtuneen lakkauksen perusteella en voi sanoa tämän lakan pysyvyydestä tai hoitavista ominaisuuksista vielä mitään mutta tässä on todella miellyttävän ja toimivan tuntuinen sivellin! Lakkaus sujui erittäin helposti ja cremekoostumus levittyi nätisti. Yksikin kerros olisi riittänyt mutta laitoin 2 ja lopputulos on peittävä ja tasainen. I like!
(Edit. kynsilakan kuva vääristää näköjään sävyä ihan törkeästi. Saa klikattua isommaksi, isommassa kuvassa sävy vastaa todellista paremmin. Tämä ei ole oranssiin/persikkaan kallellaan ollenkaan.)

Pinkkiä nassuun, varovaiset kokeilut

Pinkki on minulle vaikea. Pinkki on värinä sekä ihana että kamala. Se voi olla raju ja punkahtava, aggressiivinen fuksia, supertyttömäinen ja karkkinen barbie-pinkki, hento ja perushelppo neutraali pinkki-"light". Kaikki riippuu sävystä ja siitä, miten sen pelaa.

Teininä en voinut kuvitellakaan pukeutuvani pinkkiin. Sitten parikymppisenä mulle iski vaaleanpunainen vaihe, yhtäkkiä rakastuin väriin ja sen tyttömäisyyteen. Jälkikäteen ajateltuna, samoihin aikoihin aloin hyväksyä naisellisuuteni ja pikkuhiljaa uskoa siihen, että olen jonkun mielestä nätti, että minussa on kauneutta ja että seksikkyys on luonnollinen asia jota ei tarvitse pelätä tai, päinvastoin, ylikorostaa.

Sitten pinkki kausi laantui pikkuhiljaa itsestään. Nykyään käytän hyvin harvoin vaaleanpunaista. Ise asiassa, nyt kun mietin tätä, vaatekaapissani ei taida olla yhtäkään vaaleanpunaista vaatetta tällä hetkellä (ehkä yhdet pinkit bikinit ja yks roosanvärinen pipo). Minusta on tullut no-pink ihan huomaamattani.

Meikeissä mulla tulee käytettyä pinkkiä sen "helpoimmassa" inkarnaatiossa - raikkaana poskipunana tai murrettuna roosana huulivärinä. Mutta ei tulis mieleenkään maalata nassu täyteen barbie-pinkkiä! En vaan pystyis! Siihen vielä tehosteena kilo glitteriä, viiden sentin kököt irtoripset ja rastoittuneet blondit pidennykset niin avot, tähti on sammunut... Pinkki on (mulle) stigmatisoitunut väri. Tänään kuitenkin uskalsin ottaa pikkuaskeleen mukavuusalueeni ulkopuolelle ja maalata luomet pinkillä luomivärillä!


Käytin koko luomella yhtä sävyä, vahvasti liikkuvalla luomella ja häivyttäen ylös- ja ulospäin kohti kulmakarvoja ja ohimoita. Pinkkisävy on Diorin muinaisesta viisikosta Flower Blossom. Sen pariksi alaluomelle Incogniton harmaata ja sisäkulmaa korostamaan The Body Shopin Pink Shimmer, pinkkiä hohtava lähes valkoinen, hyvin helmiäinen luomiväri. Tämän silmämeikin kanssa jätin huulet kokonaan meikkaamatta, vain hiukan huulirasvaa. Poskille valitsin neutraalia roosaa voidemaista poskipunaa. Eipä ollut yhtään Tukiai... Siis ei ollut yhtään mauton tai räikeä olo tässä meikissä!

Vihertää!

Ei sentään, ei meillä ole vielä niin lämmin! Mutta silmämeikkini vihersi :D

En käytä vihreää luomiväriä kovin usein. Osittain siksi että vihreä ei ole mun harmaille silmille se paras väri. Esim. lämpimien persikkasävyjen kanssa silmäni muuttuvat sinertävimmiksi, lila tekee niistä selkeästi siniset mutta vihreä vain on.



Koko liikkuvalla luomella hempeää pistaasivihreää Diorin Mystic Jade-viisikkopaletista. Luomivaossa (lähinnä ulkokulmassa) hiukan saman paletin mattaa harmaataupesävyä. Alaluomella ja yläluomen varjostuksena Incognito-paletin ruskeaa. Sisäkulmassa Incogniton kultahohtoista valkoista. Meikin pohjana käytin taas The Body Shopin voideluomiväriä sävyssä Mink, tältä se näyttää luomella yksinään:



Pohjustusta tämän vihreäsävyisen meikin kanssa todellakin tarvitaan, Mystic Jaden vihreä sävy (kuten myös saman paletin kultapersikka) ei juuri näy mun iholla ilman pohjustusta, tai siis näkyy vain sellaisena vihertävänä hohteena. Kuvassa vasemmalla käyttämäni sävyt yksinään, oikealla Mink-pohjustuksen päällä. Kuvan saa klikattua isommaksi.

Pohjustettu kultapersikka-roosa

Arkimeikkailuissani suosin laiskana ihmisenä nopeutta ja helppoutta. En varmaan jaksaisi käyttää erikseen mitään luomivärinpohjustusvoidetta, ellei silmäluomieni iho olisi niin rasvoittuva, ettei siinä mikään meikki pohjustamattomana pysy. Parin tunnin päästä luomivaossa on kaikki vaivalla häivytetyt luomarit nätisti kasassa. Tykkään Lumenen silmämeikinpohjustusvoiteesta, se toimii mulla hyvin.

Lumenen pohjustajahan on väriltään vaaleanbeige, lähes ei-minkään värinen joten se kyllä pitää luomivärit hyvin paikoillaan muttei juuri syvennä luomivärien sävyjä. Kokeilin tänään vaihteeksi luomivärien alla vanhaa The Body Shopin voidemaista luomiväriä ja kas, sehän vahvisti pliisujen luomivärien sävyjä kivasti!

Tässäpä on kaksi murheenkryyniä:


Ylempänä Diorviisikon Mystic Jade kultakimalteinen persikka, joka ihollani näkyy pelkästään kultahohteena. Alempana hennosti erottuu Diorviisikko Incogniton matta vaaleanpunainen. Ja tätä kuvaa varten hinkkasin molempia luomivärejä käteeni ihan kunnolla!

Tässäpä samat sävyt + pohjana TBS voidemainen luomiväri 05 Mink:


Valokuvassa eroa ei huomaa niin selkeästi kuin livenä, mutta uskokaa mua, Mink teki Mystic Jade-kultapersikasta selkeästi erottuvan, persikkaisemman kultasävyn ja Incognito-vaaleanpunaisesta vahvemman, ihan varjostusväriksikin sopivan, murretun ruskeaan taittuvan roosan. Alimpana on itse Mink, hieman hohtava neutraali ruskea. Pystyviivana oikealla puolella Incogniton kultaan taittuva valkoinen.

Tässä näillä sävyillä tehty tämän päivän meikkini:



Koko luomella Mink. Sen päällä kultapersikkaa liikkuvalla luomella, varjostus roosalla, sisäkulmassa valkoista. Alaluomella kevyesti Incogniton ruskeaa. Yläluomen rajaus Inglotin violetilla geelilinerilla (mä niin tykkään siitä!)


Tämä on näköjään näitä meikkejä, jotka näyttää hyvältä luonnossa ja ei-juuri-miltään kuvissa :D

Alan harrastaa enemmän näitä värillisiä pohjustajia. Jotenkin ajattelin aina, että en jaksa nähdä vaivaa, mutta saman verran vaivaahan siinä on, kuin tavallisenkin pohjustajan kanssa säätäessä :D Mink myös kiinnitti silmämeikin suht. hyvin. Olen iloinen että löysin sille käyttöä. Jotenkin aikaisemmin vierastin voidemaista koostumusta, mutta sehän kuivuu luomelle ja pysyy ihan mukavasti, ainakin näin pohjustustuotteena käytettynä. Täytyypä hankkia lisää erilaisia ja erimerkkisiä voidemaisia luomivärejä millä leikkiä!

Granaattiomena

Jos lila on (ainakin meikeissä!) tämän hetken suosikkisävyni, niin suosikkihedelmän tittelin on hiljattain ominut granaattiomena! Nam! Koko talven olen puputtanut hurjat määrät sitrushedelmiä, noin kilon päivässä, mutta niitten kulta-aika alkaa olla takanapäin. Granaattiomenaan mulle tuli melkeinpä riippuvuus, harmi että ovat niin hemmetin kalliita! Toisaalta, on parempi olla koukussa hyvänmakuiseen hedelmään kuin esim. suonensisäisiin huumeisiin :D (Ja jopa Suomen hinnoilla toistaiseksi halvempaakin!)


Granaattiomena on minusta paitsi hyvänmakuinen, myös esteettisesti erittäin miellyttävä ja jopa, hmm, seksikäs hedelmä. Se on muinainen hedelmällisyyden symboli ja - erään teorian mukaan - juuri granaattiomena on se omena, jonka Eeva antoi Aatamille (eikä se tavisomena-omena). Paksu nahkamainen kuori pitää sisällään ( jos on käynyt hyvä tuuri ja olet onnistunut valitsemaan sopivan kypsän ja ei-pilaantuneen granaattiomenan!) kymmenistä jalokivennäköisistä pylpyröistä muodostuvan rakennelman.


Tämä punaisen sävy on minusta niin kaunis! Kuin rubiineja söisi :D Maku on pirteä, makeanhapan ja muistuttaa hieman karpaloa.
Innostuin sävystä niin paljon että lakkasin kynnetkin syvänpunaisella lakalla: