Tehokaksikko tositoimissa

Varoitan, tässä postauksessa on yksi ikävä kuva naamastani pienen polkupyöräkolarin jälkeen!

Lähes kesä, aurinkoinen päivä, vastahuollettu pyörä ja vuoden eka fillariretki! Eihän siitä hyvää seurannut: tämä maailman huonoin fillaristi veti naamalleen teräville pikkukiville, auch! Onneksi ei käynyt pahemmin, en murtanut luita, kaikki hampaat on tallessa eikä tarvinnut kutsua ambulanssia, silti sattui ja harmitti - polvi ruvella, toinen koipi mustelmilla ja nassu verinaarmuilla ja ruhjeilla :(

Nyt ainakin tiedän miltä näyttäisin, jos pumppaisin huuliin kunnolla lisää täytettä! Ja myös miltä sellainen huulisetti tuntuisi! Ylähuuleni nimittäin turposi kaatumisen seurauksena niin, että oli 2 kertaa alahuulta suurempi :O Ei se ollut erityisen kipeä edes mutta todella pinkeä ja kummallisen pallomaisen turpea. Ilmainen pusukala-efekti! Onnistuin jopa osumaan naamalla kiville niin taidokkaasti, että huuli turposi symmetrisesti, osuma sattui juuri keskelle :D Onneksi huulet paranee todella nopeasti ja turvotus laski pian. Kasvojen ihokin parani yllättävän nopeasti, 2pv onnettomuuden jälkeen näytti jo siedettävältä:


Halusin kuitenkin kulkea ihmisten ilmoilla näyttämättä kovin hurjalta. Toisaalta vihaan paksua meikkipohjaa yli kaiken. Apuun tuli luotettava pelastuskaksikkoni, Diorin Diorskin Nude Concealer 01 + MAC Studio Finish Concealer-peiteaine. Nämä ovat minun 2 suosikkipeiteainetta ja nyt niille vihdoinkin tuli mahdollisuus loistaa kunnolla, yleensä joutuvat tyytymään pikkunäppyjen kukistamiseen, hah! Nyt tietenkin joku saattaa ihmetellä että mihin yleensäkin tarvitsen 2 eri peittaria, eikö yhdellä muka pärjää? Nooh, tota, ne ovat keskenään ominaisuuksiltaan aika erilaisia.


Diorskin Nude-peittari on koostumukseltaan kosteuttava ja kevyt. Kovin peittävä se ei ole. Yleensä käytän sitä tasoittamaan esim. niistämisestä punoittavia ja kuivia nenänpieliä, kirakastamaan tummia silmänalusia ja yleensäkin silloin, kun tarvitsen kosteuttavan aineen tasoittamaan paikallisesti ihon sävyä. "Tarkkuushommiin" kuten yksittäisten finnien peittoon, se on minusta liian voidemainen (= liukuu helposti pois paikaltaan) ja liian ohut. Tämän peiteaineen vahvuus on siinä, että se jättää ihon hyvin luonnollisen näköiseksi, ei keräänny helposti pikkujuonteisiin silmien alle eikä näytä sellaiselta pakkelikerrokselta.


MACin peittari taas on ihan erilainen - paksua, purkissa jopa kovaa, erittäin pigmenttistä, peittävää ainetta. Ihan pikkiriikkinen määrä peittää lähes kaiken. Lisäksi siinä on SPF35 joten se sopii hyvin peittämään esim. tuoreita arpia, joita pitää suojata auringonvalolta (muuten arvet tummuvat sellaisiksi maksaläiskänvärisiksi ja erottuvat iholla erittäin selkeästi).

Tässä tapauksessa mun suurin peittämistä vaativa ongelma oli tietenkin punoittavat naarmut ja ruhjeet. Lisäprobleemaa tuli siitä, että ihon pinta oli naarmujen takia rosoinen, röpelöinen ja kuiva. Levitin leukaan, sun ympärille ja nenän alle ensin hyvin pienen määrän Diorin peittaria, taputtelin sitä ongelma-alueille ohuelti. Se pehmensi vaikutelmaa huomattavasti. Kuten sanoin, se ei ole kovin peittävää ainetta joten vaikka se tasoittikin ihon punaisuutta, silti varsinaiset ongelmakohdat paistoivat läpi.

Alakuvassa huulen ja nenän välinen alue käsitelty pelkästään Diorin peittarilla, leuassa on sen päälle jo lisätty peittävämpää MACin peiteainetta:


Ihan pieni määrä MACin Studio Finish Concealeria siveltimellä varovasti lisättynä skrubujen päälle peitti tarpeeksi.
Kaksi kerrosta peiteainetta on hyvä kiinnittää iholle kunnolla, muuten kaikki työ on turhaa! Ennen varsinaista kevyttä kokonassupuuterointia "esipuuteroin" ongelmakohdat pienehköllä pullealla karvasiveltimellä ja pienellä määrällä irtopuuteria. Tämä sen takia, etei peiteaineet liukuisi paikoiltaan kun puuteroin kasvot.


Tässä kuvassa vierekkäin molemmat sankarit, vasemmalla Dior, oikealla MAC:


Diorin peittäria on yläkuvassa aika runsas häivyttämätön kerros ja se näyttää MACin ainetta selvästi tummemmalta. Kun sen häivyttää, sävyero tasoittuu. Alakuvassa vasen puoli on Diorin peitossa, oikealla yläpuolella MAC NC15 ja alapuolella hiukan tummempi NC20 vertailun vuoksi. Tätä NC20-sävyä olen käyttänyt kun testailin iholleni liian tummaa Estee Lauderin DayWear-sävyttävää kosteusvoidetta. Se on mun "olen ruskettunut"-sävy :D


Minusta lopputulos oli ihan kelvollinen:


Tai siis, ihon röpelöisyyttähän ei peiteaineella saa taiottua pois mutta silti tulos oli sen verran hyvä, ettei jälkiä huomannut edes siskoni, joka sentään tiesi kaatumisestani ja ihmettelikin, että missäs "vammat" on! :D


Pyöräilkää turvallisesti ja käyttäkää hyvät ihmiset pyöräilykypärää!

SPF-addikti taas vauhdissa

Olen kuin mikäkin aurinkorasvanarkkari! Tilipäivään on vielä aikaa mutta jostain syystä päätin hassata vähiä rahojani aurinkovoideostoksiin juuri nyt - koska "vartalolle tarkoitettu on melkein loppu ja kasvoille tarkoitettu ei ole vielä loppu mutta tarviin pian kuitenkin"...

Tassäpä saalis:



Vasemmalta oikealle, La Roche-Posay Fluide Extreme SPF50+ kasvoille, La Roche-Posay SPF50+ suihke vartalolle ja Vichy SPF50+ jättikokoinen voide, kropalle sekin. Ilmeisesti järkeilin niin, että 200ml suihke on näppärämpi ottaa mukaan reissuun tai rannalle ja lisäillä ainetta tarvittaessa vauhdissa, kun taas jättikokoinen 300ml Vichyn pönikkä on kotonarasvautumista varten. Samat vaikuttavat aineet kaikissa, octocrylene ja titanium dioxide, kaikki kolme ovat vettähylkiviä, hajusteettomia ja parabeenittomia. (Vichy ja La Roche-Posay kuuluvat molemmat L'Orealille)

Reissulla selvisi myös että edellinen hehkuttamani arskarasvalöytö, La Roche-Posayn kevyesti sävytetty kasvoille tarkoitettu kevyt fluidimainen SPF50+ onkin lopetettu!


Se oli mulle ikävä uutinen, tykkäsin nimittäin tästä tuotteesta kovasti. Se sisälsi hiukan väripigmenttejä eikä tehnyt ihosta kalvakan näköistä, kuten monet, oikeastaan lähes kaikki, aurinkovoiteet. Oletan että tällä kertaa ostamani ei-sävytetty Fluide Extreme on muuten samanlainen eli kevyt ja ei-rasvainen, meikin alle sopiva kasvoille tarkoitettu aurinkosuojafluidi. En ole ehtinyt vielä testailemaan. Tosin tätäkin oli yksi ainoa purkki hyllyssä jäljellä, tarkoittaako se, että tämänkin valmistus on lopetettu?!! Hyllyssä oli tosin samaa tuotetta matalammalla suojakertoimella SPF30 pilvin pimein... Hmm... Onneksi varastoillani pärjään hyvin kesän yli ja ehkä ne pian kehittää jotakin vielä parempaa, ensi kesää ajatellen!


Aurinkoisia päiviä kaikille!

Sopii kaikille (tai sitten ei)

Estee Lauderin DayWear-sävytetystä kosteusvoiteesta olen kuullut paljon hyvää. Niinpä olin iloinen kun löysin Stockmannin meikkiosastolta siitä minikokoisen 15ml myyntiversion - vain 13€ ja saa rauhassa tutustua tähän suosittuun tuotteeseen, lisäksi pieni koko on kätevä matkoilla.



"Sävytetty kosteusemulsio kaikille ihotyypeille", pakkaus julistaa suomeksi. Muilla kielillä mainostetaan aurinkosuojakerrointa SPF15 - vähänlaisesti mun makuun mutta arvelin että pilvisinä päivinä tämä menettelee. Lisäksi tuotteen luvatan olevan erittäin kevyt, höystetty ihoa suojaavilla antioksidanteilla ja sopivan kaikille ihosävyille - "enhancing any skintone with a healthy, even-toned glow".



Itse aine on ensin vaaleaa, lähes valkoista, ja tuntuu aluksi hiukan rakeiselta. Iholle hieroessa pikkiriikkiset rakeet hajoavat nopeasti ja niistä vapautuu sävyä antavia väripigmenttejä (naarmu kädessä toimii maamerkkinä):


Kuten kuvastakin huomaa, sävymatch ei ole paras mahdollinen. Aavistelinkin ettei tämän tuotteen "one size fits most"-tyyppinen konsepti oikein toimi mun iholla. Onneksi en hankkinut tätä normaalikokoisena!
Poskessa väriero näkyy selvästi. Kuvassa DayWear lätkäistynä iholle sen kummempia häivyttämättä.



Tämä voide on kuitenkin hyvin ohutta ja levittyy iholla vähällä vaivalla. Se myös tuntuu sopivan erittäin hyvin rasvoittuvalle iholle - imeytyy heti eikä tunnu iholla rasvaiselta tai paksulta, oikeastaan tuntuu kuin iholla ei olisi mitään rasvaa/meikkiä, kivaa! Iho ei myöskään tuntunut yhtään kuivalta tai kiristävältä. Tämä tuoksuu jollekin tuorekurkun tapaiselle, ei pahalle mun mielestä. Ymmärrän hyvin, miksi monet tykkää DayWearista. Oih, jos tätä samaa koostumusta olisi pari sävyä vaaleampana versiona ja (täydellisessä maailmassa jos eläisin) korkeammalla (onko SPF50 liikaa pyydetty?) suojakertoimella, olisin ikionnellinen!

Mutta pakko hyväksyä tosiasiat - Estee Lauder DayWear on minulle liian tumma. Jopa superohuella koostumuksella sävyero on sen verran suuri että mun pitää olla skarppina hiusrajojen ja kulmakarvojen kanssa, ettei lopputuloksesta tulisi laikukas. Ja tarkka häivyttely jotenkin vesittää koko sävytetyn kosteusvoiteen huolettoman helppouden idean, eikö totta! Lisäksi tämä tuote nassussani tunnen itseni hiukan huijariksi - kuin yrittäisin tahallani meikata itseni ruskettuneen näköiseksi :D

Tuotteen INCI on pitkä kuin nälkävuosi, alkaa pakkauksen toiselta puolelta:


...ja jatkuu vielä toiselle puolelle:


Taidan tarjota DayWear-minituubiani paljon reissaavalle ja myös aurinkoa ottavalle siskolleni, luulenpa että siinä olisi tälle sinänsä mukavalle tuotteelle juuri sopiva käyttäjä!

Taistelutoveri

Hiukset ovat näköjään loputon taistelukenttä. Varsinkin värjätyt hiukset. Koska vaikka kuinka haluaisit "palata takaisin juurille" värjäämällä tukan mahdollisimman lähelle omaa luonnollista sävyä ja vaikka kuinka hyvin onnistuisit tässä (sinänsä haastavassa) operaatiossa, turha kuvitella, että taistelu päättyy siihen!

Moneen kertaan kestovärillä rääkätyt suortuvat vaativat hyvää hoitoa ja kosteutta, sehän on selvä. Lisäksi ne kostavat katalasti värjäyshaihattelusi heittäytymällä huokoisiksi ja päästämällä työllä ja vaivalla niihin upotetut, huolellisesti valitut väripigmentit huuhtoutumaan pesuveden mukana. Paskiaiset! Tuloksena sen täydellisen värisävyn väistämätön kulahtaminen.

Vuosi sitten taistelin värin haalistumista vastaan pitääkseni tukkani kirkkaan kuparinpunaisena, tänä vuonna yritän vaalia sen luonnolliseksi värjättyä tummanvaaleaa tuhkasävyä. Taisteluaseena KC Professional Refreshing Color Mask sävyssä "Silver", vaaleille ja harmaille hiuksille:


Saman sävyttävän naamion sävyä "Mandarin" käytin viime vuonna hiusten punaisuuden säilyttämiseen ja se toimi tosi hyvin. Siihen verrattuna Silver ei tunnu läheskään niin voimakkaan sävyttävältä, "Mandarin" värjäsi kädetkin punaisiksi ja sen levityksessä piti olla suht. tarkkana, muuten tuloksena saattoi olla kirkuvanpunaisia läiskiä ja raitoja hiuksissa. "Silver" ei jätä näkyviä jälkiä iholle, kylppärin seinille tai suihkuverhoon. Mä itse asiassa käytän tätä sävyttävää naamiota hoitoaineen asemesta joka pesussa, mun hartiamittaisesta tukasta tulee helposti kammattava ja pehmeä mutta liian hoitavaksi tätä en sanoisi. Läiskin sitä pestyihin, kosteisiin hiuksiin reilut määrät, kampaan läpi harvalla puukammalla ja annan vaikuttaa niin pitkään kuin jaksan, parista minuutista puoleen tuntiin (olen kärsimätön joten tuo 30min tapahtuu erittäin harvoin). Ja kyllä, jo ensimmäisen käsittelyn jälkeen huomasin peilissä miellyttävän sävyeron - haalistuneen hiuksiston inha kellerrys hävisi ja tukka sai taas tuhkaisemman sävyn. Erävoitto!


Tämä vaaleanlila hiusnaamio on siis tarkoitettu vähentämään värjättyjen hiusten keltaisuutta. Voimakasta värieroa tällä tuskin saa aikaiseksi mutta hienovaraiseen sävyn tuunaamiseen minusta soveltuu oikein hyvin. Serkkuni painii saman värinkulahdus/kellerrysongelman kanssa (tukka on värjätty platinanvaaleaksi) ja hänkin tykkäsi tästä tuoteesta. Plussaa häneltä siitäkin, ettei hänen hyvin vaaleat hiukset muuttuneet tämän aineen vaikutuksesta harmaiksi, kuten joskus käy liian voimakkaasti keltaisuutta taittavien hopeashampoo/-hoitoainetuotteiden kanssa. Multa lisäplussaa suht. miedosta tuoksusta.

Tätä ainetta myydään 200ml puteleissa mm. Stockmannilla, Sokoksilla ja kampaamoliikkeissä, hinta muistaakseni 15,90€.

Moni lakka päältä kaunis!

Tämän kynsilakan, IsaDoran nro 714 Lilac Bikini, ostin jo pari viikkoa sitten mutta ehdin vasta nyt kirjoittamaan siitä. Ja hyvä että näin kävi sillä muutenhan joutuisin varmasti kirjoittamaan siitä toisenkin postauksen, jossa pahoittelisin ensimmäisen postauksen harhaanjohtavaa hehkutusta. Tässä nimittäin kävi niin että kuuma romanssimme jäähtyi todella nopeasti.


Rakastuin lakan väriin. Siis eihän niin kaunista sävyä voinut jättää kaupan hyllyyn! Lisäksi kaulassani sattumoisin roikkui lähes täysin samansävyinen huivi josta sattumoisin tykkään paljon ja kun lakan pakkaus lisäksi lupaili pitkää kestoa ja nopeaa kuivumista niin puteli oli hetkessä mun oma.


Ensimmäisellä käyttökerralla olin todella tyytyväinen lakkaan. Ihana sävy! Valossa katsottuna lakan cremekoostumuksessa erottuu hienonhienoa vaaleanpunaista hohdetta, mä en kestä :D Hyvä levittyvyys ja koostumus, 2 kerroksella tasainen pinta. Luvattua nopeaa kuivumista en jäänyt odottelemaan vaan otin käyttöön Mavalan pikakuivattajan, kuten aina. Mun kynnet ovat hyvin lyhyet ja niissä lakat yleensä kestävät suht. siisteinä n. 4 päivää ilman kummempia lohkeamisia. Tämä pysyi kynsilläni lohkeilematta perjantaista maanantai-iltaan ja olisi varmaan voinut odottaa manikyyriä vielä yhden päivän verran. Kuitenkin lakkasin uudestaan kun oli aikaa ja lakkaus näytti jo hieman kuluneelta kynsien kärjistä ja sen kiilto himmeni.

Pakkaus mainostaa "Wide brush" - leveä sivellin. Lakan sivellin on oikeastikin mainitsemisen arvoinen, muodoltaan minusta kuin pieni lasta tai lapio - litteä ja leveä. Mun mielestä ihan toimiva, lakan levitys oli (eka kerralla ainakin) helppoa.

Sivusuunnalta katsottuna sivellin on ihan litteä:



Ja toiselta suunnalta katsottuna se on sellainen leveä neliskanttinen "lapio":




Jostain syystä kuvissa lakka näyttää kynsissä sinertävämmältä kuin livenä. Todellisuudessa sävy on kynsillekin levitettynä hyvin lähellä huivin sävyä. Kynsillä 2 kerrosta värilakkaa + päällä Mavalan pikakuivattaja. Lakka on kohtuullisen peittävä jo yhdellä kerroksella mutta kahdella kerroksella lopputulos on tietenkin vielä tasaisempi.


Jo toisella käyttökerralla huomasin kuitenkin ikäviä muutoksia - lakka oli muuttunut paksummaksi ja hankalammaksi levittää. Eli kuivuu pulloonsa yllättävän helposti. Haluan korostaa, että huolehdin aina siitä, että käytön jälkeen lakkapullon suu pysyy puhtaana ja lakkapullo on hyvin kiinni joten tämä ei voinut johtua mun huolimattomuudesta. Nyt olen lakannut tällä yhteensä 4 kertaa ja viimeisin oli jo aika epämiellyttävä kokemus lakan paksuuntuneen koostumuksen takia. Kynnelle tulee kerralla liian tuhti kerros ja kun yrittää levittää lakkaa mahdollisimman ohuesti tuloksena on epätasaisuuksia ja raitoja, grr! Paksu massa kuivuu hitaasti jopa pikakuivattajankin kanssa, viimeksi kynnen pinta vaikutti jo ihan kuivalta mutta lakka oli pinnan alta vielä pehmeää = kynsiin tuli pari lommoa. Hermothan tässä menee! En muista että mikään kynsilakka käyttäytyisi tuolla tavalla! Hmm, tällä kuivumistahdilla seuraava lakkausyritys saattaa olla samaa luokkaa kuin jos yrittäisin vetää muovailuvahaa kynsiin?


Täytyy silti myöntää että kun katselen nyt Lilac Bikinillä lakattuja kynsiäni (olen toki tasoittanut kaikki skrubut ja silotellut pinnan päällyslakalla ja kuivatellut kynsiäni huolellisesti pienen ikuisuuden verran) niin on se vaan älyttömän söpö sävy. Hempeännäköinen suloinen kaunotar jolla on pirun hankala luonne...

Max Factor-huulitussi tosihommissa

Aiemmin kirjoittelin jo miten innoissani olin kun löysin kaupoista taas huulimeikkitusseja. Max Factor toi markkinoille heti 5 sävyä, jee! Nyt ehdin jo käyttää mun kahta uutta tussia jonkin verran ja suosikiksi nimeän sävyn nro 2, Mystical Mauve. Se on hiukan huulten sävyä syvempi, viileähkö neutraali sävy.

Tässä se on swatchattuna käden iholle:



Minusta tämä on erittäin toimiva sävy huultenrajaukseen. Sopivan neutraali toimiakseen lähes kaikkien huulipunieni kanssa, pysyy hyvin ja näyttää aika luonnolliselta. Tiedän että monet eivät rajaa huulia ollenkaan, esimerkiksi siskoni on joskus sanonut että huultenrajauskynä on hänestä jotenkin vanhanaikainen juttu ja tekee lookista ylimeikatun. Tavallaan ymmärrän tämän näkökannan. En itsekään rajaile huuliani kovin usein. Kuitenkin minusta hyvin tehdyllä rajauksella on joskus paikkansa ja hetkensä :D

Tässäpä huuleni ihan kokonaan ilman mitään meikkiä:


Tässä kuvassa rajasin suun toisen puolen tällä Max Factorin huulitussilla:


Suun ääriviivat erottuu selkeämmin mutta tussin jälki ei ole minun mielestä nin kova kuin kynällä aikaansaatu viiva.

Tässä kuvassa kokosuurajaus:


Paikoitellen huijasin rajauksella huuliini hiukan lisää pulleutta ja korjailin pieniä symmetriavirheitä :)

Tässä koko suu väritettynä samalla tussilla, ei muuta meikkiä:


Suu näyttää kuvassa hiukan kostealta, tussi kuitenkin kuivuu huulille aika nopeasti ja samalla tämä kostea efekti häipyy. Kosteutta ja luistoa täytyy saada lisäämällä huulille punaa, rasvaa tai huulikiiltoa:


Kuvassa päällä läpikuultavaa vaaleanroosaa kiiltoa. Haluaisin kokeilla tätä tussia seuraavaksi uuden Chanel-huulipunani kanssa. Vaaleanpunainen hempeä Montego-sävy voisi tykätä silloin tällöin kevyestä rajauksesta!

Chaneliylläri 2

Tämä oli hyvin Chanel-painotteinen reissu näköjään :D (Ja lisäksi kenkäpainotteinen, ostin 2 vuorokauden aikana 3 paria, oho! Äitini kommentoi että "ihan kuin asuisit paikassa, missä ei ole kauppoja ollenkaan!") No mutta minkäs sille voi, jos törmää ihaniin kenkiin (tai meikkeihin) niin hölmöähän ois jättää ostamatta, varsinkin kun oikeasti tarvitsee!

Kesäisin yritän muistaa panostaa tavallistakin enemmän kunnolliseen suojautumiseen auringolta. Yritän pitää huolta siitä, että myös huulipunissa ja -kiilloissani on aurinkosuojakerroin. Yksi mun suosikkikesähuulipuna on ollut Chanelin Aqualumiere-laatu, kevyt, läpikuultava kiiltopuna jossa on SPF15. Se tuntuu huulilla kesäisin tarpeeksi kosteuttavalta, ei ole rasvainen tai tahmea joten tukka ei jämähdä huuliin kiinni, antaa kevyesti väriä huulille ja suojaa. Lisäksi se on tuoksuton ja pakkaus on tyylikästä peruschanelia.

Ilmeisesti tämä kiva kesäpuna on jäämässä Chanelilla pois kokonaan uusien Rouge Coco Shine-kiiltopunien tieltä :( Ja näissä uusissa ei ole SPFfää ollenkaan, yhyy :( Bongasin nimittäin Aqualumiere-punia Sokoksen alelaatikosta, -40% alennuksessa oli useampi sävy. Mulla oli ennestään jo sävyt Macao (lämpimähkö punasävy) ja Antiqua (viileään taittuva "pureskellun huulen" värinen neutraali), nyt mukaan tarttui hempeä nro 70, Montego.



Montego on erittäin helppo sävy. Vaalea läpikuultava vaaleanpunainen on käytössä lähes yhtä vaivaton kuin perushuulirasva. Sitä voi sipaista huulille kiireessä ilman peiliäkin ja se sopii lähes kaikkiin tilanteisiin ja meikkisävyihin. Tajusin muuten, ettei minulla ole tämän lisäksi yhtäkään niin vaaleanpunaista huulipunaa! Suosin yleensä joko nudempaa tai kirkkaampaa väriskaalaa. Hassua, vaaleanpunainenhan on niin perusmeikkisävy kuin vain olla voi!


Kuvattu ulkona auringossa, reissupäiville osui lähes kesäisen lämpimät säät, ihanaa!


Ulkovalossa huulipunapuikko näyttää aika vaalealta "kasaripinkiltä" mutta ehkä tästä swatch-kuvasta huomaa, ettei se ihan väritön ole:


Sävy on hohtava, ei mikään superhelmiäispommi kuitenkaan. Eikä näkyviä/tuntuvia glitterihippusia, onneksi!


Tässä vielä kuva Montego-huulistani. Huulilla ei ole muuta meikkiä.


Ei paras mahdollinen kuva, myönnän. Mutta tykkään tästä sävystä, luulenpa että tulen käyttämään tämän huulipunan loppuun kesän aikana! Veikkaan tästä hyvää kumppania kesäisille kirkkaille lilan-, vaaleanpunaisen- ja sinisensävyisille silmämeikeille ja oivaa tasapainottavaa elementtiä tummille sumusilmille (suosikkini on ollut viime aikoina pehmeillä mattaruskeilla toteutettu smoky eyes). Lisäksi tämä sävy toimii hyvin silloin kun varsinaiseen meikkaamiseen ei edes ole aikaa :D Hyvä löytö siis!