Oma Taikahuiluni

Olen ihan valtavan väsynyt. Eilen oli tämänhetkisen oopperaprojektini ensi-ilta ja kaiken jännityksen, ison työn ja enskarijuhlien jälkeen tuntuu, että haluaisin vain nukkua :)

Projektin valmistelut alkoi noin vuosi sitten kun ryhmä Sibelius Akatemian opiskelijoita päätti tuottaa oman oopperan, Mozartin Taikahuilun,  koulun projektien ulkopuolella. Minut pyydettiin mukaan maskien suunnittelijaksi ja maskeeraajaksi. Suostuin heti, koska minusta oopperajutut ovat suunnilleen mahtavinta mitä on! Ja sain tilaisuuden vaikuttaa lopputulokseen!

Yönkuningatar ja Pamina

Taikahuilun ensi-ilta oli siis eilen, la 25.5. Ja se oli valtava menestys! Sali täynnä, kaikki innoissaan, yleisö eli esityksen mukana, nauroi ja reagoi voimakkaasti. Joku jopa puhkesi aploodeihin kesken Yönkuningattaren huikean aarian :D (Kuningattaremme Tuuli Takala veti upeasti!) Ja lopuksi yleisö aplodeerasi seisaaltaan, wau.

Monostatos

Taikahuilua esitetään vielä kaksi kertaa, ens viikon tiistaina 28.5. klo 19 ja keskiviikkona 29.5. klo 19. Esityspaikkana Sibelius Akatemian sali osoitteessa Pohjoinen Rautatiekatu 9 (Luonnontieteenmuseon viereinen rakennus, seuraava Eduskuntatalolle päin). Tapahtumaan on täysin ilmainen sisäänpääsy! Jos yhtään kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan! Tämä ooppera on kaukana jäykästä paksujen tätien ja setien hoilotuksesta vaan on hauska ja vauhdikas esitys jossa on älyttömän hyviä ja lahjakkaita laulajia ja mieletön Mozartin musiikki.

Rakastavaiset Pamina ja Tamino

Näyttely!

Hukkunut unelma, fragmentti. Akryyli kankaalle. 2009-2013.

Uskomatonta mutta totta, yksi pieni unelmani on toteutumassa ihan pian! Toukokuun ajan maalauksiani on esillä, kaikkien nähtävinä, ihan Helsingin keskustassa! Iso Roobertinkadulla sijaitsevassa OVVN shop -nimisessä design-vaatekaupassa on vaaterekkien päällä runsaasti tilaa tauluille ja heillä on siellä vaihtuvia näyttelyitä. Ja nyt koko toukokuun ajan siellä roikkuvat minun työt :O

Näyttelyn työnimi on hieman raflaavasti "Maitan pornotauluja, merenneitoja ja muita tarinoita". ("Pornotauluja" lähinnä leikkisänä pikku piikkinä eksälle, jonka mielestä jotkut työni olivat liian härskejä(?) että ne voisi laittaa kotimme seinälle...mikä taas loukkasi tämän herkän taiteilijasielun fiiliksiä todella paljon.) Mutta nyt ne ovat kaikkien nähtävillä :D ja jopa kaupan! Tervetuloa!

Teemameikki, Dia de los Muertos

Minua pyydettiin tekemään teemameikki, pääkallomeikki meksikolaisen juhlan Dia de los Muertos teeman mukaan. Meillä oli käytössä mallikuva mutta en seurannut sitä orjallisesti vaan tein oman version. Tämännäköinen siitä tuli:

Mallini oli oikein tyytyväinen :) ja kuvaajakin vaikutti innostuneelta!

Nämä ovat pikaisesti puhelimen kameralla napattuja ja ei-käsiteltyjä kuvia. Kunnolliset pro-kuvat saan myöhemmin ja varmaan lisään ne sitten työsivujeni galleriaan. Tässä vielä kuvaaja Sami ja malli Elina katselemassa tuloksia:

Lyhärikuvaukset

Talvinen huvipuisto

Viimeiset kolme päivää vietin Matka-nimisen lyhytelokuvan kuvauksissa maskeeraajana. Sitä ennen suunnittelin elikuvan maskit ohjaajan ideoiden mukaisesti.

Elokuvassa seikkailee herttainen, hiukan surumielinen ja lapsekkaan viaton klovni. Näyttelijä Joonaksen kasvot sopivat mielestäni rooliin erinomaisesti.

Tässä kuvaa maskin testailuvaiheesta:

Testimaski

Kuvasimme paljon ulkosalla mikä ei ole mitään herkkua, vaikkei lämpömittari mitään hurjia pakkaslukemia näyttänytkään. Onneksi välillä pääsi lämmittelemään sisätiloihin. Yksi "turvapaikka" ja samalla improvisoitu maskihuone oli huvipuiston hienosti remontoitu vessatila:

Maskeerauspisteeni

Pinkit peilit, ruusukuvioiset seinät, "satumainen" taustamusiikki ja tunnelmavalaistus vaihtuvine valoineen (no ok, tyo viimeinen asia haittasi maskeeraushommia jonkin verran!) - aika hulppea prinsessojen vessa! Se oli autio ja täysin meidän käytettävissä (huvipuisto on talvella kiinni).

Kuvauksia oli myös ruokakaupassa, sulkemisajan jälkeen. Hämeentien M-Kaupan loputtoman ystävällinen ja yhteistyöhaluinen kauppias pysyi takiamme liikkeeseen pitkälle yöhön, autteli tarpeen mukaan sammuttamalla ja laittamalla tarpeen mukaan kaupan valoja ja ilmastointia päälle ja pois ja oli muutenkin itse kärsivällisyys!

Kuvauspaikkana M-Kaupan hedelmäosasto

Noin sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että ulkoapäin tämä ruokakauppa näytti minusta hyvin pieneltä mutta sisältä paljastuikin varsin hyvin varustettu ruokakeidas! Erityisesti silmään pisti luomuruokien hyvä valikoima (ja inhimilliset hinnat!) joten suosittelen Hämeentien M-Kauppa Arabiaa lämpimästi. Minä löysin sieltä suosikkipatukoitani joita mussutin tyytyväisenä kuvausten aikana odotellessani :)

MAC-irtoripsien ensi-ilta

Musiikkitalon Figaro-oopperaprojekti on saanut ensi-iltansa, jee!

Suuren hermoilun, kaikkien yhteisen panostuksen ja hienojen suoritusten kautta onnistuttiin! Voin vakuuttaa, että maskihuone elää vahvasti lavan tunnelmissa mukana: kannustamme, pidämme peukkuja ja iloitsemme laulajien onnistumisista.

Tavallaan ensi-ilta tarkoitti myös sitä, että tavallisen työharjoittelupäivän päätteeksi meillä oli työpaikan juhlat :)
Koska tämä on lähinnä hömppään ja kosmetiikkaan keskittyvä blogi, keskityn minäkin illan meikkiin, oopperan voi jokainen mennä itse katsomaan, suosittelen :) Eli asiaan: kyseessä oli kuitenkin työpäivä, tein aika simppelin perusmeikin ruskean ja beigen sävyissä, rajasin mustalla puuterirajausvärillä sekoitettuna tippaan Inglotin Duraline-nestettä.



Meikki oli kuitenkin hyvin pliisu. Hyvä tilaisuus ottaa käyttöön korkkaamattomat MAC-irtoripset siis! En ole aikaisemmin käyttänyt tämän merkin irtoripsiä ollenkaan. Ripset näyttivät sievässä muovikotelossa oikein houkuttelevilta!

Totesin taas jälleen kerran, että irtoripsien liimaaminen jollekin toiselle on paljon helpompaa, kuin omaan nassuun! En ole käyttänyt pitkään aikaan kokonaisia irtoripsinauhoja, enimmäkseen sellaisia tupsuirtoripsiä (niitäkin harvemmin) joten alkuun tuntui oudolta. Tältä nämä näytti:

Nämä ripset eivät paina juuri mitään, mikään ei myöskään kutittanut, ärsyttänyt tai pistänyt silmää muutenkaan. Hyvin ohut kiinnitysnauha on suhteellisen helppo naamioida ripsirajaan. Nauha on kuitenkin aika jäykkä, siitä vähän miinusta - ripset pompsahti n. 5 millin verran irti silmän sisäkulmista loppuillasta. Maskeeraajatoverini liimasi ne taas paikoilleen mutta ripset pompsahti irti taas samasta kohdasta. Huonosta liimasta tai huonosta tekniikasta ei voi olla kysymys. Ehkä leikkaan ripsinauhaa hieman lyhyemmäksi ennen seuraavaa käyttökertaa. Jos se ei auta, pätkin ripset nipuiksi, niitä on aina helppo käsitellä ja pysyvät hyvin.

Ensi-ilta (itse asiassa molemmat enskarit, 2lla miehityksellä molemmilla omat) on nyt onnellisesti ohi mutta monta Figaro-esityspäivää on vielä jäljellä :) Tulkaa ihmeessä katsomaan ja kuuntelemaan!

Musiikkitalon kellarissa

Pahoittelen että bloggailuni on taas ollut vähän katkonaista. Minulla on meneillään uusi projekti ja se vie lähes kaiken aikani. (Olin ensin kirjoittamassa että vie kaiken vapaa-aikani, mutta tajusin ettei minulla sellaista juuri ole!) Kuten olen jo usein maininnut blogissa, opiskelen teatterimaskeerausta ja nyt minulla on meneillään työharjoittelu. Ehkä paras työharjoittelu ikinä :)

Olen mukana tekemässä Mozartin oopperaa "Figaron häät", kyseessä on Sibelius-Akatemian opiskelijoiden projekti Musiikkitalolla. Vastaan kolmen roolihahmon maskeista, meikistä ja hiuksista. Koska tässä on tuplamiehitys, minulla on siis yhteensä 6 "omaa" tyyppiä, kenelle teen maskit. Koko porukka on aivan ihana, se auttaa kestämään pitkät työpäivät (pisimmillään oltiin Musiikkitalolla 14,5h), hankalat työajat (lopetamme myöhään illalla, töitä myös lauantaisin) ja epäsäännölliset ruoka-ajat (kahvio menee kiinni klo 15, me lopetamme joskus klo 22 jälkeen, omat eväät mukaan siis!). Mutta päivääkään en vaihtaisi pois!

Nyt kuitenkin haluaisin puhua muutamista asioista, mitä olemme pienellä maskeeraajaporukalla ihmetelleet Musiikkitalolla pyöriessämme. Rakennushan on aika uusi, kaiken lisäksi se ei todellakaan ollut mikään halpa rakennustyö. Siihen nähden talossa on paljon sellaisia ratkaisuja, jotka eivät oikein toimi käytännössä. Kuulemma maskeeraajilta kyseltiin Musiikkitalon suunnitteluvaiheessa, mitä he pitävät tärkeänä ja toivovat maskitiloilta. Noh, ammattilaisten toiveet eivät jostain syystä toteutuneet.



Meidän maskihuone on todella pieni koppi syvällä maan alla. Puhelimessani ei ole kenttää sen jälkeen kun siirryn Musiikkitalon aulaa pidemmälle joten Figarossa olen käytännössä ilman puhelinta. Sinänsä pieni asia mutta ärsyttää! Esimerkiksi silloin kun pitää soittaa jollekin maskihuoneeseen tai maskihuoneesta jollekin tyyliin "ostakaa lisää hiuslakkaa!". Huoneessa on 4 työpistettä mutta huone on niin pikkuinen, että 4 maskeeraajaa + 4 maskeerattavaa = ruuhka ja ahtaus. Happi loppuu helposti (ilmastointi ei ihan riitä) joten on pakko pitää huoneen hyvin raskasta lasiovea auki. Mutta koska ovea ei saa kunnolla auki (ja vaikka jotenkin pysyvästi "auki"-asentoon) niin on pakko pitää tuolia oven välissä. Näin ilma vaihtuu edes hiukan paremmin.



Maskihuoneessa on kuulemma hyvin kallis valojärjestelmä, 4 erilaista tunnelmavalaistusta joista ei löydy sellaista, joka olisi se hyvä työvalaistus. Eli ei ole kunnollista valoa meikintekoa ajatellen. Valo tulee oudoista kulmista ja epätasaisesti...

Ei lyödy myöskään tarpeeksi säilytystilaa meikkipakeille, peruukeille ja kaikille välineille ja tuotteille. Yksi pieni hylly seinässä, pari pientä kaappia ja hyvin matalat ulosvedettävät laatikot työpöytien lasipinnan alla, niissä säilytämme omien hahmojen tuotteet ja työsuunnitelmat. Nämä pikkulaatikot eivät tule kunnolla ulos auki joten jos jotakin tärkeää on laatikon perällä, sitä ei ole helppo saada ulos. Laatikot eivät myöskään mene kokonaan tiiviisti kiinni joten pöytien välissä olevista vesipisteistä niihin lentää helposti vesipisaroita :(

Alunperin toivottiin, että pistorasijat olisivat työpöytien alla, ettei johdot sotke muutenkin pientä pyötää. Pistorasiat on sijoitettu pöytien päälle:



Eli lämpörullien ja kihartimien johdot kulkee pöytien päällä ristiin rastiin meikkien ja siveltimien seassa, hankalaa ja epäkäytännöllistä. Lisäksi jos johdon haluaa vetää ulos pistorasiasta, käy näin:



^ Koko pistorasia ja seinäpaneeli, mihin se on kiinnitetty, lähtevät irti seinästä! Eli ne on kiinnitetty pyhällä hengellä, jos ollenkaan!

Ikävä puute on myöskin kunnollisten meikkituolien puuttuminen. Kyllä, meillä ei ole meikkivaloja eikä meikkituoleja! Alunperin maskihuoneessa oli tavallisia tuoleja, ne eivät sovellu meikkituoleiksi koska istuimen korkeutta ei voi säätää. Kaikilla meillä maskeeraajilla olisi selkä hajalla parin työpäivän jälkeen! Sitten saatiin Ikeasta valkoiset muoviset halpis säädettävät baarijakkaratuolit, jotka ovat kuitenkin tosi epämukavia istua - pyörivät miten sattuu (tuolia ei voi lukita tiettyyn asentoon), lisäksi niissä ei ole selkänojaa joten tuolilla istuminen on rasittavaa.

Kaikesta tästä purnaamisesta huolimatta: itse ooppera on mahtava! Kyseessä ei ole todellakaan mikään perinteinen versio vaan aika roisi ja hauska spektaakkeli. Suosittelen kaikille, erityisesti ihmisille, jotka luulevat että ooppera on tylsää pönötystä. Varmasti saa nauraa eikä ehdi pitkästyä. Kaiken kruunaavat aivan uskomattoman lahjakkaat laulajat! On ihan mieletön fiilis, kun lavalle astelee ihan tavallinen hoikka nuori tyyppi, avaa suunsa ja täyttää koko salin mahtavalla äänellään, kuin valtameri täyttäisi simpukankuoren.

Figaron häät / Le Nozze di Figaro Musiikkitalolla 17., 18., 20., 21., 24., 25., 26., 27.04.2012. Lippuja myy lippupiste. Tulkaa ihmeessä katsomaan!

Viikonlupun puuhastelua

Viime viikonloppuna tein muutaman luokkakaverini kanssa maskeerauksia tanssiteatteriesitykseen. Koko juttu oli alkuhässäkästä huolimatta tosi kiva ja tyypit joitten nassuihin sain kunnian taiteilla olivat aivan älyttömän mukavia. Tanssijoita oli muistaakseni 35 yhteensä ja jokainen meistä sai maskeerattavakseen muutaman henkilön.

Itse tein maskeeraukset mm. kolmelle hurmaavalle rouvalle, he esittivät eräänlaisia hyvän haltijan tyyppisiä haamuja:



Meikin piti olla aika erikoinen koska heidän tanssinumeron valaistus oli hyvin niukkaa: lähes pimeälle lavalle heijastettiin haleita, pastellinsävyisiä kuvia, jotka heräsivät henkiin "haamujen" valkoisista kaavuista heijastuen. Se oli minusta todella kauniisti toteutettu! Valaistus sai aikaan sen, että meikistä erottui lähinnä vain kullalla ja kultaglitterillä korostetut kasvojen osat. Pohjan piti olla hyvin vaalea ja asiaan kuului myös voimakkaat varjostukset.

Lisäksi maskeerasin yhden näytelmän keskeisistä hahmoista, joka juonen mukaan kuoli esityksen alussa ja sitten nousi haudasta. Hänestä tuli hyvin, hyvin kalvakka (tanssija itse on ruskettunut rusoposkinen kaunotar) ja silmien ympärille voimakkaat varjot:



Hänen meikkiään ei voinut muuttaa esityksen aikana vaan saman ehostuksen oli käytävä sekä alun vahvasta bilemeikistä että loppuesityksen "kuolleesta" lookista. Täytyy sanoa, että oikealla valaistuksella lavalla tehdään ihmeitä!