Kaunis Henrietta

Olen pitkään haaveillut sellaisesta vanhanaikaisesta kampauspöydästä. Tiedättehän, sellainen kuin vanhoissa elokuvissa - pieni, siro ja perinaisellinen, laatikoita meikkien ja ihonhoitotuotteiden säilyttämiseen ja kolmiosainen peili, josta näkisi itsensä joka kulmasta. Miten kätevää sellaisen pöydän edessä olisi meikata ja miten spesiaalilta kauneusrituaalit silloin tuntuisivat! Olisin kuin oman elämäni elokuvatähti :D

Sellaisen pöydän löytäminen on kuitenkin aika vaikeaa. Niitä ei nykyään juuri valmisteta, ilmeisesti nykynaisten oletetaan laittautuvan kylppärin peilin edessä seisten. Ikealla on joku versio tästä mutta käsittääkseni siinä on vain yksi peili, ei sellaista kolmiosaista, jonka voi säätää eri kulmiin ja josta näkisi myös takatukkansa tarvittaessa. Vanhat, alkuperäiset myynnissä olevat kampauspöydät ovat yleensä vuosimalleja 1930-1950, usein huonossa kunnossa, tai jos eivät ole niin sitten aika kalliita ja vaikeita löytää. Bongasin yhden antiikkiliikkeen ikkunasta sisään kurkkien mutta liike oli suljettu joka kerta kun kävin katsomassa enkä päässyt tutustumaan pöytään paremmin. Ajattelin kuitenkin, että vielä joskus sellaisen prinsessapöydän jostakin ostan!

Sitten koitti minun syntymäpäivä. En odottanut päivältä mitään sen kummempaa, lähinnä toiveissa oli kiireetön vapaapäivä ja kenties illalla rentoa hengailua siskoni kanssa. Synttärit sattuivat keskelle arkiviikkoa joten mitään suuria juhlia en aikonut pitää. Mitään lahjatoiveitakaan en oikein keksinyt, onhan mulla jo lähes kaikkea mitä tarvitsen. Yhteinen aika rakkaimpien ihmisten kanssa sen sijaan on asia, jota arvostan todella paljon! Varsinkin kun kaikki ovat nykyään niin kiireisiä ja sellaiselle leppoisalle yhdessäololle jää niin vähän aikaa.

Synttäriaamuna aioin korkata samppanjan ja syödä aamupalaa (no ok, lounasta, olihan kello jo yli 12 päivällä :D ) hyvässä seurassa. Sain kuitenkin käskyn pysyä huoneessa ja pitää silmät kiinni :O

Sitten kun sain avata silmät näinkin jotakin, mitä en todellakaan osannut odottaa:

Se oli juuri sellainen antiikkinen kampauspöytä, josta olen haaveillut! Siro, kaunis ja hyvin pidetty/restauroitu. Sitä on salaa minulta metsästetty netistä ja tuotu luokseni lumipyryssä ja tuiskussa toisesta kaupungista unettoman, netissä vietetyn yön jälkeen! Ja nyt minulla on ikioma prinsessan meikkipöytä :D Se on kuulemma kuulunut joskus mukavalle vanhalle rouvalle, joka on pitänyt siitä hyvää huolta. Ristin pöydän Henrietta-Wilhelmiinaksi, se on minusta juuri sopiva vanhan rouvan kaunis nimi :D

Kolmeen yllättävän tilavaan vetolaatikkoon mahtuivat mainiosti minun päivittäisessä käytössä olevat meikit: yhteen silmämeikit, toiseen pohjat ja poskipunat, kolmanteen huulimeikit. Siveltimet siirsin arkisesta muoviastiasta kristallilasiin, se sopii paremmin pöydän tyyliin. Pöytä sijoitettiin huoneen kulmaan ja sen taakse mahtui valaisin, nyt voin meikata talven pimeässäkin lähes luonnonvaloa vastaavassa valaistuksessa. Täydellistä!



Tuossa kuvassa rullat päässä meikatessani en vielä tiennyt, että luvassa oli toinenkin upea yllätys! Ystäväni kokoontuivat salaa ravintolaan ja siellä sitten yhdessä syötiin ihanaa nepalilaista ja siskoni leipomaa suussasulavaa kirsikkasuklaakakkua! Ihan paras syntymäpäivä :)