Alku

Alku on aina hankalaa, sanotaan... Totta se on! Katsotaan, miten tää tästä lähtee.

Maailma ei taatusti tarvitse lisää meikkiaiheisia blogeja. Silti tässä sitä ollaan. Huomasin, että olen viime aikoina ajautunut varsinaiseen suohon, meikkirutiiniin. Ei millään pahalla, mutta en halua lopulta päätyä samanlaiseksi kuin ne naiset, jotka saavat kohtauksen kosmetiikkamyyjän ehdottaessa punaista huulipunaa tai mitä tahansa muuta meikkisävyä beigen lisäksi! Täysin meikitön naama on ok, samoin kuin naturelli meikki, joka näyttää siltä, ettei meikkiä olisi ollenkaan, mutta ei koko ajan - minähän tulisin hulluksi! Tämän blogin kautta voisin yrittää rämpiä suosta pois ja kohti värikkäämpää lookia ja kokeilevampaa asennetta meikkileikkeihin. Samalla pohdin, miksi se meikki yleensäkin on minulle niin tärkeä asia.

Mietin pitkään, miten määrittelisin itseäni tätä blogia varten. "Meikkifriikki" tuntuu väärältä - en koe olevani friikki. "Kosmetiikkaan hurahtanut" - nääh, tiedän monia paljon "hurahtaneempia".
Minulle meikkaus on parhaimmillaan hauskaa leikkiä, meditaatiota ja väriterapiaa samassa paketissa. Se on keino hiljentyä ja luoda jotakin kaunista, vaikkakin vain hetkeksi - muutamaksi tunniksi. Se ei ole maailman vakavin asia - värillisiä puutereita ja voiteita iholla, glitterihippusia ja irtoripsiä - höpö-höpöä. Kuitenkin joka aikakaudella on ollut omat ihanteensa ja sääntönsä sen suhteen, miten ja millä tyylillä meikataan. Vuosisatoja sitten naisia jopa kuoli meikkien aiheuttamiin myrkytyksiin, silti ihmiset meikkasivat! Ja nykyään kosmetiikka on valtava bisnes. Onko kyse siis jostakin suuremmasta? Kauneuden kaipuusta? Vai jonkinlaisesta kilpailusta (kauniit pärjää rumia paremmin?)? Keinosta erottautua massasta, olla se oma itsensä?

Pitkähkön beige/ruskea/mikälieneutraali -kauden jälkeen testasin itseäni piristääkseni kaunista violettia luomiväriä yhdistettynä mehukkaaseen persikkasävyyn. (Violetti luomiväri Clarins nro26 Violet Electric, persikka Guerlainin paletista nro242 Touche Mandarine, molemmat tietääkseni ja valitettavasti lopetettuja tuotteita) Voi, se oli minulle todellista väriterapiaa :) Toki kunnon väri-iloitteluun tottumattomana tuntui se myös hiukkasen voimakkaalta mutta... hyvällä tavalla! Tätä lisää! Tässäpä kuva violetti&persikkameikistäni:



Hassua, miten iloiseksi voi tulla pienestä määrästä pigmenttiä iholla :D