
Ei se loppujen lopuksi ole edes kovin vaikeaa.
Suoristusraudalla otsis sileäksi - helpottaa kummasti, kun luonnontaipuisa tukka ei sojota mihin sattuu, ei-otsistukka ponnarille, ettei sivullisia joudu vahingossa tulilinjalle. Sitten käteen tiheä kampa ja toiseen terävät pienet kynsisakset. Pikkuisella terällä ei saa kovin suuria vahinkoja aikaiseksi. Sitten otsiksen reunaa pitkin lyhyin nips-napsauksin, ei suoraan korvasta korvaan, vaakatasossa, vaan sillai kulmassa, saksien terä ylöspäin, pienissä osissa ja vähäsen kerrallaan. Mieluummin leikkaan vähäsen kerrallaan pikkuhiljaa lyhyemmäksi, etten vahingossa pätkäise mitään ylilyhyttä karmeutta itselleni! Ja jos epäilyttää niin mieluummin hiukan liian pitkä otsis kuin aivan liian lyhyt!Tässäpä lopputulos:

Näyttää huomattavasti lähtötilannetta paremmelta. Ja mikä vielä tärkeämpää, itsekin näen jotakin tukan takaa :)
Hmm, kuvat tekee taas tepposia, ei mun tukka ole oikeasti vihreä :D
Aluksi hirvitti, mutta ei tämä lopputulos nyt ihan katastrofi ole. Vai mitä mieltä muut on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti