Ihan paras tukka :D

Miten suuri vaikutus uudella kampauksella voikaan olla pienen tytöntyllerön mielentilaan!

Olen marraskuun puolestavälistä viime viikkoon asti potenut tukkakriisiä. Punainen sävy, vaikka onkin aivan ihana, kaunis ja sopii mielestäni mun ihoon hyvin, on älyttömän työläs ylläpitää - jos se tulee purkista eikä kasva itsestään. Tai siis minunkaltaiselle laiskalle laittautujalle (joka on samalla kuitenkin tosi tarkka ulkonäöstään!) se tuntui todella työläältä. Juurikasvun värjääminen kolmen viikon välein ja sävyä ylläpitävä naamio pari kertaa viikossa ja silti koko ajan tuntuu että väri katoaa pesuveden mukana viemäriin joka kerta kun olet suihkussa ja että tyvi "loistaa" maantienharmaana, aaargh!

Päätin sitten värjäämiseen kyllästyneenä palata takaisin mahdollisimman lähelle omaa luonnollista hiusväriä. Kasiasteinen kuparinpunainen vaihtoon ja tilalle n. seiskan tummuusastetta olevaa neutraalia vaaleanruskeaa/tummanvaaleaa - kumpi tää nyt ois. Aloitin antamalla punasävyn haalistua mahdollisimman paljon: en värjännyt, en sävyttänyt hoitonaamiolla, pesin perusshampoolla eikä millään värjättyjen hiusten erikoisaineella. Punainen haaleni ja vaaleni muttei tarpeeksi, lopputyön tein ihan värinpostoaineella, jonka jäljiltä tukkani oli latvoista hassun kultaoranssi ja tyvestä haaleankeltainen, huh!


Värjäsin sitten tämän monisävyisen letin Schwarzkopfin kestovärillä, jonka nimeä en nyt enää muista ja jota ei enää löydy edes Schwarzkopfin sivuilta. Kuitenkin se oli 10min vaikutusajalla toimiva kestoväri jonka paketissa oli mukana tavanomaisen nokkapullon lisäksi sellainen kampaosa helpottamassa värin levitystä. Ja sävyn numero oli pelkästään 8. Tuloksesta tuli yllättävänkin tasainen ja ihan ok! Pelkäsin pahempaa :D Kunnon kuvaa tästä vaiheesta mulla ei ole, tässä pikkujoulumeikkikuvassa se on jo pari viikkoa vanhana:


Kuvassa näkyy myös inha tyvikasvu. Oishan se pitänyt tajuta että 8 tummuusaste on omaa väriäni selvästi vaaleampi! Kuparisuus kuitenkin hälveni tämän värin myötä ja tukan väristä tuli miellyttävän hunajainen.

Haaveissa oli kuitenkin tummempi sävy. Päädyin lopulta tähän:



Seiskan tummuusastetta oleva tummanvaalea/vaaleanruskea, jossa mukana tuhkainen vivahde (siitä vihjaa numero 1) ja ripaus kultaa (3). Ihmettelin tosin kaupassa, että mitenköhän tuhka ja kulta toimii muka yhdessä, eikös ne ole aika vastakkaisia sävyjä... Jännitti nähdä, mitä tällä värillä saisin aikaan :D

Tässäpä uusi sävy:


Minusta kotivärjäys onnistui todella hyvin, olen älyttömän tyytyväinen tähän uuteen sävyyn! Se on juuri oikeanlainen, aika luonnollinen ja lähellä omaa väriäni. Tämä tukka tuntuu niin "omalta" :)
Rakas siskoni vastasi tästä kotikampaamo-operaatiosta: oli mukana valitsemassa sävyä, levitti väriseoksen tukkaan ja lopulta vieläpä leikkasi minulle uuden hiusmallin! Hän ei ole ammattikampaaja mutta omistaa terävät sakset ja hyvän vision siitä, miltä kunnon tukan pitäisi näyttää. Ja mun hiuksista olimme samaa mieltä - tuhti otsis ja sellainen rouhea peruspolkka, ei liikaa kerroksia. Ajatuksena oli "lapsentukka", sellainen, mitä äidit leikkaa pikkutytöille kotona keittiösaksilla. Minusta lopputulos on ihan huippu!


Helppo, simppeli ja pelkistetty. Tukka joka vie minut takaisin aikaan, jota ei oikeasti ole olemassa edes muistoissa - jonkinlaiseen haavekuvaan punaposkisista huolettomista lapsista telmimässä lumessa, pulkkamäestä ja taikajoulusta. Tämä on mun talvitukka!