Chaneliylläri

Chanel Chance Eau Fraiche oli kevättuoksumetsästysrumbani ensimmäinen perintöprinsessa. (Voittohan meni lopulta Pradan Infusion D' Iris Eau de Toilettelle.) Chanelin tuoksu oli myös erään ei-nyt-ihan-samantekevän miehen tuoksusuosikki niistä kaikista, mitä hänelle tuoksuttelin. Ja vaikka en antanutkaan herran mielipiteen vaikuttaa päätökseeni jäi se kieltämättä mulle jonnekin sinne takaraivoon muhimaan :)

Olin nyt pari päivää pikku "lomalla" toisessa kaupungissa ja tapasin serkkuani. Serkkuni on minua hieman vanhempi ja muistan kuinka pienenä leikin hänen runsaalla meikkivarastollaan (hyvin nätisti tosin, ikinä en ole mitään meikkejä rikkonut!) ja pidin hänen huulipunilleen ja kynsilakoilleen missikisoja :D Puhe kääntyi meillä tietysti jossakin vaiheessa kosmetiikkaan ja tuoksuihin ja serkkuni kaivoi esille hiljattain ostamansa tuoksun josta tykkäsi kaupassa mutta joka lopulta ei sittenkään toiminut hänen ihollaan - ja kas, Chanel Chance Eau Fraichehan se sieltä ilmestyi! Arvatkaa kuka sai sen omakseen ja oli hyvin, hyvin tyytyväinen :D


Tämä versio ei muuten ole perinteinen hajuvesi vaan hiuksiin suihkuteltavaksi tarkoitettu "hair mist". Antaa hiuksille raikasta tuoksua ja ei pitäisi kuivattaa. Mun tapauksessa näin on jopa parempi, mulla on muutenkin tapana suihkia kaikkia tuoksujani niskahiuksiini eikä iholle. Opin tämän silloin kun näin millaisia ruskeita läikkiä hajuvesi voi jättää joillekin iholle aurigossa :O Joskus kuulee alkoholipitoisten hajuvesien kuivattavan hiuksia mutta mulla ei ole tätä ongelmaa koskaan ilmennyt, niskahiukset ovat kuitenkin (mulla ainakin) useimmiten piilossa kuivattavalta aurngolta ja muutenkin paremmassa kunnossa kuin pään päällimmäisen etuosan haituvat :D Hiuksissa tuoksu myös pysyy pitkään. Lisäksi näin käytettynä se on minusta vähemmän hyökkäävä, sellainen ihan läheltä aistittava tuoksuaura eikä mikään voimakas hajustepilvi.


Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, Chanel Chance Eau Fraiche on Chance-tuoksun vuonna 2007 lanseerattu Chypre Floral-tyyppinen sisartuoksu. Sen on luonut tuoksunenä Jaques Polge. Tuoksuu sitrukselle, seetripuulle (tykkään!), pinkkipippurille (nam!), vesihyasintille (antaa tuoksulle kuulasta, vesimäistä raikkautta), jasmiinille, tiikkipuulle, iiriksenjuurelle, meripihkalle, patsulille, vetiverille (mun lemppari!) ja valkoiselle myskille.

Herätys suihkussa!

Enpä ole tehnyt ostoksia Yves Rocher-liikkeestä sitten ysärin jälkeen. Tilanne muuttui jokin aika sitten kun ostoskeskuksen käytävällä törmäsin (kirjaimellisesti, auch!) YR-kaupan ovensuussa töröttävään koriin, joka oli pullollaan erilaisia suihkugeelejä. Ja tajusin että joo-o, edellinen pesuaine on lopussa :D

Edellinen suihkaripönikkä oli lisäksi jättikokoinen, lähes pohjaton pullo makeankukkaiselle tuoksuvaa ainetta joten nyt hakusessa oli sen täydellinen vastakohta. Ostinkin heti 3 pulloa erituoksuisia geelejä, vaihtelun vuoksi.


Kaikki kolme ovat sarjasta Jardins du Monde, maailman puutarhat. Tuoksuina Vetiver, Lime ja Appelsiini. Kirpeitä, raikkaita eikä yhtään imeliä tai lällyjä. Koen nämä tuoksut hyvin piristävinä. Aamusuihkun jälkeen on jotenkin pirteämpi ja heränneempi olo!

Suosikkini on Vetiver. Otin kaikki kolme käyttöön samanaikaisesti, etten kyllästyisi. Vetiver-pullo on joutunut töihin kuitenkin muita useammin ja on jo melkein tyhjä, o-ou! Sen tuoksu on ihana - raikas, melkein miehekäs, mutta ei liikaa. Vetiveriä on myös monissa sellaisissa hajuvesissä, jotka koen miellyttäviksi joten ei ihme että tykkään tästä!

Itse geelit ovat aika perusjuttuja. Lirumpia kuin esim. The Body Shopin suhkugeelit, myös halvempiakin (nämä 3 olivat yhteensä muistaakseni 5€). En ole kokenut mitenkään kuivattaviksi, toisaalta ihoni ei ole erityisen kuiva. Tuoksu ei säily iholla kauaa, on enemmänkin sellaista hetken kivaa. Pakkaus hieman erikoisen muotoinen, lyhyt ja litteä - suihkutuotehyllyssäni ei juuri ole vapaata tilaa mutta nämä lituskat on jotenkin helppo saada ujutettua jonnekin muitten pullojen muodostamiin rakoihin :D

Tussia nassuun!

Piirtämisestä kiinnostuneena lapsena hienoin aarteeni oli valtava tussipakkaus jossa oli loputtomalta tuntunut määrä sävyjä. Niillä sitten piirsin prinsessoja hienoissa juhlamekoissaan ja satuhevosia joilla oli kultainen harja.

Tyttö kasvoi isoksi mutta rakkaus tusseihin pysyi. Tussimuotoon pakattu "stain"-tyyppinen huulimeikki on minusta älyttömän hyvä kosmeettinen keksintö: väri imeytyy huulten ihoon ja pysyy hyvin eikä tunnu raskaalta tai tahmealta. Sopii erinomaisesti pussailuun koska ei tahraa pusuttelukumppanin huulia :) Tähän asti tämäntyyppisiä meikkejä vaan oli tarjolla käsittämättömän vähän, oikeastaan ei ollenkaan.


Yves Sain Laurent oli mun ensimmäinen tussihuulimeikkimerkkini, ensimmäisen tussin hankin uteliaisuuttani ja ihastuin niin, että ostin niitä paksuja huulitusseja joka väreissä. Sävyt olivat kivoja, raikkaita ja kauniita ja koostumus pysyi pitkään huulilla. Päälle laitoin joskus kevyttä kiiltoa tai huulirasvaa antamaan pehmeyttä ja luistoa. Muutama YSL-huulitussi on tallessa edelleen, vaikken pysty näitä enää käyttämään - nämäkin meikkitussit kuivuvat ajan myötä. Hygieniasyistä nyt puhumattakaan, nämä kun olivat myynnissä joskus 10 vuotta sitten :D

Kuvitelkaa siis, miten innoissani olin kun huomasin maaliskuussa Max Factorin standilla meikkiuutuuksien joukossa huulimeikkitussit! Virallinen nimi on Lipfinity Lasting Lip Tint. Ostin heti 2 sävyä.


Sävyjä oli muistaakseni kaikkiaan 5, minun mukaan lähtivät 2 - viileähkö "pureskellun huulen" sävyinen mauve ja 4 - lämpimähkö punertava sävy.



Kuvassa sävy 2. Koostumus on hiukan "märkä" silloin kun tussi on ihan uusi mutta valitettavasti nämä kuivuvat aika äkkiä, niin kuin tavallisetkin huopakynät. Näissä on mun nenään voimakas makea karkkinen tuoksu ja tussi maistuu myös makealle, keinotekoiselle ja karkkimaiselle. Kannattaa muistaa, että näitä kantsii käyttää puhtaille, meikkaamattomille huulille! Jos huulissa on jo punaa, kiiltoa tai huulirasvaa, huopakynän kärki menee pilalle ja tussi on hyvin pian käyttökelvoton, siitä ei juuri irtoa enää väriä :(


Kuvassa sävy 2 iholla. Valitettavasti toistaiseksi mulla ei ole kuvaa huulitussihuulista. Suunnittelin käyttäväni sävyä 4 esim. SPF-kertoimen sisältävän huulirasvan tai kiillon kanssa silloin kun kaipaan voimakkaampaa huulimeikkiä (kun en oikein löydä sopivia SPF-kertoimilla varustettuja huulipunia.) ja sävyä 2 mm. rajauskynänä, sen verran lähellä tämä sävy on mun huultensävyä. Kokemukseni mukaan tussi värittää ihon ja huulet hyvin luonnollisella tavalla ja tussilla on myös helpompaa huijata ja korjailla hieman huulten muotoa niin, että jälki on silti uskottava ja luonnolinen. Tai ainakin minusta lopputulos on luonnollisempi kuin kynärajaus joka on vahamainen ja erottuu jo koostumuksensakin puolesta.


Jostain syystä unohdin kuitenkin käyttää näitä uusia meikkejäni, viime aikoina kai panostin huulia enemmän silmämeikkiin :) Raportoin lisää kun on enemmän kokemuksia näistä!

Uusi tuoksuheilani

Pitkä ja tuskainen uuden keväisen tuoksun etsintä on päättynyt! Iloitsen tästä täysin rinnoin sillä jos olisin joutunut haistelemaan vielä lisää mitäänsanomattomia hedelmäisiä, makeita ja karkkimaisia hajuvesiä, joita jostain syystä tavaratalojen tuoksuosastot ovat nyt pullollaan, niin varmaan masentuisin totaalisesti :D

Prada Infusion d’Iris Eau de Toilette on uusi tuoksuihastukseni. Varovaisesti ostin sen pienemmän koon, 50ml - jos tämä ei sitten käytössä jostain syystä miellytäkään ja jää käyttämättä. Nyt jo kahden päivän ajan meillä on meneillään romanssin kiihkeä hullaantumisvaihe, oikein odotan että pääsen suihkaisemaan tätä hurmaavaa tuoksua ranteeseen... ja sitten nuuhkin itseäni autuas hymy naamalla :)


Itse tuoksun lisäksi minua miellyttää sen pakkaus - tyylikäs ja pelkistetty. Korkki on hyvin tiivis ja sulkeutuu kunnolla, tämä tuskin avautuu itsestään käsilaukussa! Lisäksi hajuvettä tulee pullosta napakkana hienojakoisena suihkauksena joka ei ole liian märkä. Laatupisteet Pradalle siis.


Haistan alkutuoksussa selvästi kielon. En ole koskaan ollut kielo-hajuvesien ystävä mutta tässä se ei häiritse minua, päinvastoin, kielo tuntuu antavan Infusion d’Iris Eau de Toilette:lle sen raikkaan, herkän vivahteen. Iholla tuoksu pehmenee lämpöiseksi, hiukan puuteriseksi utuiseksi suloisuudeksi.

En tiedä, millaista naista tuoksun kehittänyt "nenä" on ajatellut luodessaan tämän eikä sillä ole nyt väliä. Olen nainen joka pukeutuu sekä nahkarotsiin että silkkimekkoihin, lukee Bulgakovia ja hömppälehtiä, menee tällä viikolla katsomaan beibe-actionleffaa (Sucker Punch!) ja ens viikolla teatteriin klassikkonäytelmään... Nainen joka on joskus höpsö, joskus julma, hiukan hassu ja ei-täydellinen. Ja tuoksuu hyvälle!

Tuoksun vivahteet on luettavissa pakkauksessa, kuinka kätevää!



Silti sekä Prada Infusion d’Iris Eau de Toilette että Prada Infusion d’Iris Eau de Parfum - jotka ovat jo pakkauksiin painettujen raaka-ainelistojenkin perusteella ihan eri tuoksuja (kirjoitin tästä jo edellisessä postauksessani) olivat tavaratalon hyllyssä iloisesti sekaisin ryhmiteltynä pullokoon mukaan eikä EdT:t erikseen ja EdP:t erikseen. Hämmentävää! Kuvissani siis pelkästään Eau de Toiletten pakkauksen tekstit :)

Hajuvesipohdinnat

Pahoittelen pitkään jatkunutta hiljaisuuttani! Ensin olin reissussa, sitten pitkään kipeenä ja sitten alkoikin kunnon kevät, mieli pyörii enemmän aurinkoisissa kevätpäivissä kuin kosmetiikassa :D

Hajuvesikriisini ei ole hellittänyt. Keväisen (ja jo kesäisenkin!) hajuveden metsästys on edelleen käynnissä. Pitkästä aikaa raahasin pehvani kaupoille sopivasti ennen pääsiäistä ja haistelin läpi kaikki vähänkin lupaavilta vaikuttaneet tuoksut, mitä Stockmanilla oli tarjolla. Siitä reissusta kärkikolmikoksi valikoitui:

3. Guerlain Vetiver For Men. Klassikkotuoksu lanseerattiin v. 1961 ja tuotiin hiukan tuunattuna (muutettiin mm. pullon muotoa ja hajuveden väriä) markkinoille uudestaan v. 2000. Pintatuoksuna bergamotti, korianteri, sitruuna, mandariini ja neroli. Sydäntuoksuna vetiver-ruoho ja seetri. Pohjatuoksuna tupakka, pähkinä, pippuri ja tonka-papu. Miesten tuoksu mutta kun paperilappuselta sitä haistelin, mausteinen mutta raikas tuoksu ihastutti ja huumasi! Onneksi kokeilin Vetiveriä myös iholle. Hmm... miten sen sanoisi... jos se olisi muuten samanlainen mutta noin puolet kevyempi, varmaan rakastuisin siihen palavasti! Nyt tämä tuoksu oli kuitenkin minusta liian raskas ja piirun verran liian "äijä" mun iholla. Jotenkin iholla siihen tulee mukaan sellainen hieman "likainen", hikinen vivahde. Ja en oikein halua tuoksua jonkun vieraan miehen hielle! :D Jännää, koska kun tuoksun raaka-ainelistaa katselen, niin tykkään erikseen niistä kaikista. Mutta se miten ne tässä tuoksussa yhdistyvät... niin, liian vahva tuoksu mulle :(

2. Chanel Chance Eau Fraiche. V. 2007 lanseerattu Jacques Polgen luoma Chypre Floral-tyyppinen tuoksu (ja tällä kertaa naisten tuoksuhyllyltä!). Ensin tässä tuoksuvat sitrukset ja seetri (taas!), keskituoksuna pinkkipippuri, vesihyasintti ja jasmiini. Pohjatuoksuna tiikkipuu, iiriksenjuuri, meripihka, patsuli, vetiver (taas!) ja valkoinen myski. Tämä on raikas ja tasapainoinen tuoksu. Raskaalta kuulostava pohjatuoksu ei kuitenkaan tee tästä liian rouvamaista tai tunkkaista vaan täydentää kauniisti tuoksun sitrusvivahteita. Tämä on minusta sellainen harvinainen sitrustuoksu, joka ei muistuta puhdistusainetta! Tyylikäs. Jotenkin myös ei-seksikäs. Tulee mieleen minimalistisiin valkoisiin kaapuihin pukeutuva sileätukkainen elegantti laiha sporttinen lady jonka koti on luonnonpuun sävyisiä laajoja pintoja, meikki huomaamaton nude ja korut platinaa... eli so not me! :D

1. Prada Infusion d’Iris Eau de Toilette. Kärkikolmikon nuorin tuoksu, tuotiin markkinoille elokuussa 2010. Ei saa sekoittaa Pradan Infusion d'Iris Eau de Parfum-tuoksuun! Näillä kahdella on sama "äiti" - tuoksunenä Daniela Andrier, sama nimikin. Silti tässä tapauksessa edt ei ole "samaa kamaa mutta laimeampi" verrattuna edp-versioon. Tuoksuilla on sama teema - iiris, Eau de Parfum keskittyy kuitenkin hajuvesissä perinteisesti käytettyyn iirisjuureen kun taas Eau de Toilette:n idea on "iiriskukan muisto". Iiriksen kukkaa käytetään tuoksuissa harvoin, itse asiassa suurin osa iirislajikkeista (siis kukista) eivät tuoksu tai tuoksuvat hyvin miedosti. Muistan että olin kiinnostunut alkuperäisestä Infusion d'Iris Eau de Parfumista silloin kun se tuli markkinoille 2007 mutta se oli minusta jotenkin liian "rouva" ja tuoksui ihollani hieman tunkkaiselle, kuin vanhalle matkalaukulle.

EdP koostuu appelsiininkukasta, mandariinista, galbanumista, benzoinista, suitsukkeesta, vetiverista, seetripuusta ja iiriksenjuuresta. Edt:n lista on erilainen, siinä tuoksuu iiriskukka, neroli, kielo, orvokki, heliotrooppi, seetri (seetri on näköjään mahtunut kaikkiin kolmeen tuoksuun!) ja galbanum. Eau de Toilette on kevyt, raikas, herkällä tavalla kukkainen mutta ei liian söpöilevä, hiukan puuterinen ja minusta hyvin naisellinen. Naisellinen ei sellaisella perusvaaleanpunaisella tavalla, onneksi. Ei ole makea eikä avoimen seksikäs muttei myöskään sellainen frigidi "puhdas" tuoksu. Sitä on moitittu liiankin kevyeksi ja ei-pysyväksi mutta tämä on varmaan yksilöllistä, mun iholla tämä tuoksu kesti n. 5 tuntia yhden suihkauksen jälkeen.

Minkähän ottaisin? Guerlain Vetiver on teoriassa hyvä mutta ei toimi käytännössä, Chanel Chance Eau Fraiche kiva käytössä mutta häiritsee mielikuvan tasolla ja Pradan Infusion d’Iris Eau de Toilette... siitä en keksi muuta vikaa kun sen että kielo ei ole yksinään mikään suosikkituoksuni. Hyvä että kaupat on pääsiäisenä kiinni niin ehdin pohtia rauhassa :)

Liuta hajuvesieksiä/haluan tuoksukevätheilan!

En tykkää tällä hetkellä yhdestäkään niistä tuoksuista, mitä hajuvesihyllylläni on. Tylsiä, tavallisia, liian talvisia tai raskaita... Eivät vastaa minun "odotan-malttamattomana-kevättä-ja-kesää-ja-seikkailuja" -olotilaani. Vasta haistelin ne kaikki läpi ja totesin etten voi jatkaa näin.
Voi olla, että otan tämän hajuvesiasian liian vakavasti. Että olen liian nirso ja yliajattelen asiaa. Varmaankin olisi paljon helpompaa jos vain menisin Stockalle ja ostaisin ensimmäisen tuoksun joka haisee suht ok:lle eikä maksa poskettomia summia. Tai samalla kertaa viisi tuoksua, voi sitten vaihdella jos kyllästyy eikä tarvitse ihan heti olla metsästämässä taas uutta. Mutta se ei vaan toimi näin.

Jos rehellisiä ollaan, suurin osa myynnissä olevista tuoksuista on minusta tylsiä. Hyvin harvoin löydän sellaisen, josta voisin oikeasti tykätä. En ole todellakaan mikään hajuvesiasiantuntija jolla on varaa sanoa, mitkä tuoksut ovat oikeita hajuvesiaarteita ja mitkä triviaalia roskaa. Enkä ole tuoksusnobi joka kelpuuttaa vain harvinaisimmat ja kalleimmat parfyymiluomukset iholleen. Minä vaan haluan että se tuoksu jota kannan oikeasti kolahtaa - tuntuu kuin osalta minua. Tai enemmänkin, että se toimii taian lailla, kohottaa minut - vaikka edes hetkeksi - arjen yläpuolelle. Että aina kun suihkautan iholleni suosikkituoksuani, muutun epätäydellisestä, tavallisesta, joskus väsyneestä naisesta (jolla saattaa olla sillä hetkellä rasvainen tukka ja finni leuassa ja lohjennut kynsilakka) vähäksi aikaa (ihan hetkeksi vain!) kauniiksi, virheettömäksi, elegantiksi satujen kuningattareksi, jota ei arjen pikkuharmit voi nujertaa. Hyvä hajuvesi on kuin suojakilpi arjen epätäydellistä harmautta vastaan.

Millaisista tuoksuista sitten tykkään? Mun tuoksusuosikit vaihtuvat ajan myötä, en osaa nimetä yhtä ainoaa parfyymiryhmää tai -valmistajaa tai -ainesosaa, joka olisi yitse muiden. Tuoksun pitää olla sopusoinnussa mun kanssa, siksi kai hajuvesi, jota joskus rakastin, muuttuu käyttökelvottomaksi ajan myötä. Minä muutun, kasvan siitä eroon. Kuten ihmissuhteissakin joskus käy, "it's not you, it's me".


Joskus olin hulluna Hanae Morin tuoksuun. Mansikkaa ja mantelia, tuoksuu vaniljaisele vaikkei siinä ole vaniljaa. Makea ja herkullinen gourmand-tuoksu. Minulla oli koko sarja: edt, edp, suihkugeeli, vartalovoide... Minusta sitä on edelleen kiva haistella (annoin käyttämättä jääneen pullon siskolleni) mutta nykyiselle minälle se on liian makea, hempeä ja tyttömäinen.

Givenchyn vuonna 2000 lanseerattu Hot Couture on toinen liian makeaksi jäänyt entinen suosikki. Meripihka&vetiver pohjana, magnoliaa, hiukan pippuria ja runsasti vadelmaa. Tätäkin tuoksua rakastin !

Vähän samantyyppinen, makea herkkutuoksu, on minusta Diorin Miss Dior Cherie edp. Se on ollut minusta ihana vielä ihan vasta, noin vuosi sitten. Nyt ei enää toimi :( Mansikkasorbetti, karamellisoitu popkorni ja jasmiini patsuli&myskipohjalla. Olen ilmeisesti saanut makeaa mahan täydeltä!


Lolita Lempicka on tuoksu, johon en pystynyt luottamaan. Joskus sen taika toimi (hiukan) mutta useimmiten ei. Anista, orvokkia, iiriksen juurta, vaniljaa, myskiä. Lempeä ja pehmeä ja jotenkin vaisuhko, ehkä siksi se vähän tökkii...
Salvatore Ferragamon Incanto Dream-tuoksun sain äidiltäni. Makea kukkaistuoksu. Meistä ei tullut paria.


Obsession ja minä taas olimme dream team! Tämä on vahva itämainen tuoksu, alkutuoksussa mandariinia, bergamottia, ruusua, jasmiinia ja appelsiinin kukkaa. Keskivaiheessa peliin tulee mukaan korianteri. Pohjalla tuoksuu tammisammal ja meripihka. Hyvin hyvin hillitysti annosteltuna (1 suihkaus on ihan tarpeeksi) ja ihon lämmössä aikansa kypsyttyään se muuttui uskomattomaksi, varsinkin sen jälkituoksu oli minusta upea. Se oli ensimmäinen suuri hajuvesirakkauteni. Sarjan suihkugeeli tuoksui ihanalle. Rakastin myös Obsessionin miedompaa, kevyempää ja erikoista Body Mist-versiota... Harmittaa valtavasti, ettei sitä enää saa mistään. Itse Obsession on myynnissä edelleen mutta en enää pysty. Joskus harvoin avaan pullon jonka ostin "vanhojen aikojen kunniaksi" ja haistelen varovasti mutta ei.


Guccin alkuperäinen, nyt jo lopetettu Gucci edp on toisinaan minusta liian vahva, hyökkäävä ja ilmeisen "seksikäs" arsyttävällä, huomionhakuisella tavalla. Toisinaan se on just hyvä. Se on Tom Fordin lapsi, aggressiivinen viettelytuoksu. Tässäkin tuoksussa parasta on sen jälkituoksun lämpö ja kuten Obsessioniakin, tätä pitää annostella hyvin varovasti. Jollakin tapaa vanhanaikainen hajuvesi. Pullo on minusta kaunis. Timjamia, kuminaa, vaniljaa, apelsiinin kukkaa, iiriksen juurta ja heliotrope-kukkaa. Pidin vartalovoiteesta, se oli tuoksultaan pehmeämpi ja käytössä "helpompi".


Loewen Quizas, quizas, quizas on ollut seuralaisenani viime talven. Siinä tuoksuu punamarjat, sitruuna ja cassia, jasmiini ja ruusu. Pohjatuoksuna patsuli, santelipuu, meripihka, vanilja ja hunaja. Se muistuttaa minua mukavasta ulkomaanmatkasta mutta on hiljattain muuttunut raskaaksi kuin paksu talvitakki. Nyt kaipaan jo jotakin ilmavampaa ja raikkaampaa...


Vuonna 2009 ystävystyin Diorin Escale à Pondichery-tuoksun kanssa. Muistan kun haistelin sitä hajamielisesti kaupassa, suihkautin paperilappuselle, sen verran huolimattomasti että tuoksua osui myös iholle. Lähdin kaupasta ja myöhemmin ihmettelin kadulla, mikä mahtaa tuoksua niin ihanalle... Minähän se olin! Tämä on kevyt ja raikas cologne-tyyppinen tyylikäs tuoksu. Mustaa teetä, sambac-jasmiinia, santelipuuta ja kardemummaa. 75ml pullossani on vielä hiukan tuoksua jäljellä, ehkäpä tätä pitäisi hankkia kevääksi/kesäksi lisää?

Toinen kesäkaverini oli Hermes-tuoksu Un Jardin Sur Le Nil. En pysty heittämään tyhjää pulloa pois, se on niin kaunis! Viime aikoina silloin tällöin avaan sen ja haistelen haikeana. Tuoksussa on raikasta vihreää mangoa, lotuksenkukkaa, suitsuketta ja vuorivaahteraa (sycamore). Ei ole makea. Tätä kuvataan joskus jopa maskuliiniseksi tuoksuksi, tosin minusta se on äärettömän naisellinen sellaisella ei-vaaleanpunaisella tavalla. Jos Niilissä asuu nymfejä, ehkä ne tuoksuu tälle? Ja hmm, ehkäpä pistän tilauksen vetämään nettikauppaan ja vietämme yhdessä seuraavankin kesän?

Niilin puutarhalla on tosin kilpailija! Hermes tuo nimittäin 2011 uuden tuoksun puutarhoista inspiraatiota saaneeseen Jardin-tuoksuperheeseensä: Un Jardin Sur Le Toit, “A Garden on the Roof”, "Kattopuutarha". Nimi viittaa kuulemma hienoon puutarhaan, joka sijaitsee Hermes-muotitalon päämajarakennuksen katolla osoitteessa 24 Rue Faubourg Saint-Honore Pariisissa. "The garden is full of aromatic herbs, flowers and fruits whose flavors vary as they pass through the metamorphosis induced by the seasons. Its fresh and sweet-smelling atmosphere is captured by apple, pear, rose, green grass, basil, magnolia and compost notes." Eli sellaista luvassa - omenaa, päärynää, ruusua, vihreää ruohoa, basilikaa, magnoliaa ja ylläri-pylläri: kompostinhajua! Hermes-talon oman neron Jean-Claude Ellenan uusin luomus. Oispa huikeaa omistaa asunto, jonka katolla olisi mun oma salainen puutarha :)

Huulipuna vaihtaa työkenttää

Vähän aikaa sitten kulutin huulipunan loppuun. Sellaista ei ole tapahtunut naismuistiin! Ja ostin uuden samanlaisen tilalle koska ilman tätä ei voi olla. Jos tämä joskus lopetetaan, itken ja valitan, sen verran mainio tuote tämä on! Kyseessä on MAC-puna Amplified-laatua sävyssä Vegas Volt. Ja minä rrrakastan VV:tä koko sydämelläni!




Oranssisävyisiä huulipunia on pyörinyt naistenlehtien sivuilla ja kävellyt vastaan katujen vilinässä jo pitkään, ei mikään uusi trendi. Itse keksin tämän huulipunan pari vuotta sitten mutta vasta vuosi sitten minulle valkeni, kuinka ihanasta ja monipuolisesta tuotteesta on kysymys.


Tämän huulipunan sävy on näköjään lähes mahdoton valokuvata oikein. Se on hiukan outo, sellainen vähän kajahtanut matta pastellinen oranssi. Ei hileitä tai helmiäistä tai glitteriä. Tulee mieleen vanhat 50-luvun elokuvat joissa naisilla on huulet voimakkaasti punattu kummallisen luonnottomalla huulimaalilla. Eli sävy on vähän niinkuin mummo, mutta sen verran erikoinen että on hyvinkin tätä päivää Mad Menin suosion myötä. Kuvassa Vegas Volt ilman rajauskynää tai muuta huulimeikkiä, luonnonvalossa kuvattuna. Klikkaamalla näkyy ehkä paremmin oikea sävy:


Huulipunan laatu on pigmenttinen, peittävä ja hmm... huulimaalimainen siinä mielessä että tuntuu huulilla sellaisena selvänä kerroksena. Huomasin pian että mulle se ei ole tarpeeksi kosteuttava, huulet tuntuu tämän kanssa nopeasti kuivilta. Huulipunan paksuhko koostumus myös tuntuu korostavan huulten kuivia kohtia joten röpelöisille talvihuulille sellaisenaan tämä ei mielestäni ole paras mahdollinen laatu. Tai sit pitää olla huulirasva alla/kiilto päällä ja moiseen pelleilyyn mulla ei yksinkertaisesti keskittymiskyky riitä :D



Erikoisen ihanan sävyn takia kuitenkin tykästyin tähän. Tämä on hauska, vähän röyhkeä ja retroileva. Erikoista tässä on sekin että tämä on ainoa huulipuna maailmassa, tai siis ainoa mitä olen kokeillut, joka saa tämän kalpeanaaman näyttämään vähän niinku päivettyneeltä! En ymmärrä miten ja miksi mutta näin on :O Ihan suosikkipunaksi sillä ei kuitenkaan ollut edellytyksiä, SPF puuttuu enkä oikein tykkää sellaisesta maalimaisesta huulimeikistä päivittäisessä käytössä. Jos Vegas Volt-punaa vain taputtelee huulille kevyen kerroksen sormella, tulos on tosin kevyempi ja "helpompi" käytössä:


Käytin Vegas Voltia satunnaisesti noin vuoden verran kunnes sen todellinen huippukäyttötarkoitus (ainakin mun silmissä) selvisi, sattuman kautta, kuinkas muuten.

Eräänä kauniina maaliskuun päivänä noin vuosi sitten löysin itseni reissusta - ja ilman poskipunaa. O-ou! Poskipuna on nimittäin mulle tärkeimpiä meikkituotteita, ilman sitä näytän kuolleelta. Meikkipussista löytyi kuitenkin 1 ainoa huulipuna, VV, ja koska käytän muutenkin lähes pelkästään voidemaisia poskareita, ajattelin että hätätilassa huulipuna saa leikkiä poskipunaa:


Varovasti poskelle sipaistuna se näytti aika kirkkaalta mutta kun sitä sormin hiukan häivyttelin, tulos olikin yhtäkkiä hyvin imarteleva!


Tämän sävy vaan on ihan taikaa! Se tekee mun kalvakasta nassusta heleän, ruusuisen ja terveenvärisen - luonnollisesti ja näyttämättä selkeästi meikiltä. Sen jälkeen käytinkin Vegas Volttia melkeinpä päivittäin poskipunana ja se on syrjäyttänyt kaikki mun entiset suosikit, Lancomen, Clarinsin ja Beccan voidemaiset poskipunat, The Body Shopin huuli-ja poskikuultovärin ja muutenkin kaikki kokelemani poskipunat.


Tästä saa ihan ohuenohuen, lähes huomaamattoman sävyn poskille mutta voi myös kerrostaa näyttäväksi rusoposkilookiksi (mun suosikkityyli). Saa silmät loistamaan sinisempinä kuin mikään. Saa ihon näyttämään tasaiselta. Saa mut näyttämään kuumalta, ainakin mun omissa silmissäni ;D Ja sehän on tärkeintä.
Kuivakan koostumuksensa takia tämä myös tuntuu hyvältä poskilla sekä levitysvaiheessa että vielä monen tunninkin päästä siitä. Pysyy, ei kökköönny, ei ole tahmainen eikä ole aiheuttanut näppyjä. Pelkäsin alussa että tämän käytöstä poskeni alkaisivat kukkia sillä ei-toivotulla tavalla, mulla kun on rasvoittuva iho, mutta ei, kaikki hyvin edelleen.

Tämän meikkihöperön mielestä tämä MACin huulipuna on paras poskipuna ikinä!