Max Factor-huulitussi tosihommissa

Aiemmin kirjoittelin jo miten innoissani olin kun löysin kaupoista taas huulimeikkitusseja. Max Factor toi markkinoille heti 5 sävyä, jee! Nyt ehdin jo käyttää mun kahta uutta tussia jonkin verran ja suosikiksi nimeän sävyn nro 2, Mystical Mauve. Se on hiukan huulten sävyä syvempi, viileähkö neutraali sävy.

Tässä se on swatchattuna käden iholle:



Minusta tämä on erittäin toimiva sävy huultenrajaukseen. Sopivan neutraali toimiakseen lähes kaikkien huulipunieni kanssa, pysyy hyvin ja näyttää aika luonnolliselta. Tiedän että monet eivät rajaa huulia ollenkaan, esimerkiksi siskoni on joskus sanonut että huultenrajauskynä on hänestä jotenkin vanhanaikainen juttu ja tekee lookista ylimeikatun. Tavallaan ymmärrän tämän näkökannan. En itsekään rajaile huuliani kovin usein. Kuitenkin minusta hyvin tehdyllä rajauksella on joskus paikkansa ja hetkensä :D

Tässäpä huuleni ihan kokonaan ilman mitään meikkiä:


Tässä kuvassa rajasin suun toisen puolen tällä Max Factorin huulitussilla:


Suun ääriviivat erottuu selkeämmin mutta tussin jälki ei ole minun mielestä nin kova kuin kynällä aikaansaatu viiva.

Tässä kuvassa kokosuurajaus:


Paikoitellen huijasin rajauksella huuliini hiukan lisää pulleutta ja korjailin pieniä symmetriavirheitä :)

Tässä koko suu väritettynä samalla tussilla, ei muuta meikkiä:


Suu näyttää kuvassa hiukan kostealta, tussi kuitenkin kuivuu huulille aika nopeasti ja samalla tämä kostea efekti häipyy. Kosteutta ja luistoa täytyy saada lisäämällä huulille punaa, rasvaa tai huulikiiltoa:


Kuvassa päällä läpikuultavaa vaaleanroosaa kiiltoa. Haluaisin kokeilla tätä tussia seuraavaksi uuden Chanel-huulipunani kanssa. Vaaleanpunainen hempeä Montego-sävy voisi tykätä silloin tällöin kevyestä rajauksesta!

Chaneliylläri 2

Tämä oli hyvin Chanel-painotteinen reissu näköjään :D (Ja lisäksi kenkäpainotteinen, ostin 2 vuorokauden aikana 3 paria, oho! Äitini kommentoi että "ihan kuin asuisit paikassa, missä ei ole kauppoja ollenkaan!") No mutta minkäs sille voi, jos törmää ihaniin kenkiin (tai meikkeihin) niin hölmöähän ois jättää ostamatta, varsinkin kun oikeasti tarvitsee!

Kesäisin yritän muistaa panostaa tavallistakin enemmän kunnolliseen suojautumiseen auringolta. Yritän pitää huolta siitä, että myös huulipunissa ja -kiilloissani on aurinkosuojakerroin. Yksi mun suosikkikesähuulipuna on ollut Chanelin Aqualumiere-laatu, kevyt, läpikuultava kiiltopuna jossa on SPF15. Se tuntuu huulilla kesäisin tarpeeksi kosteuttavalta, ei ole rasvainen tai tahmea joten tukka ei jämähdä huuliin kiinni, antaa kevyesti väriä huulille ja suojaa. Lisäksi se on tuoksuton ja pakkaus on tyylikästä peruschanelia.

Ilmeisesti tämä kiva kesäpuna on jäämässä Chanelilla pois kokonaan uusien Rouge Coco Shine-kiiltopunien tieltä :( Ja näissä uusissa ei ole SPFfää ollenkaan, yhyy :( Bongasin nimittäin Aqualumiere-punia Sokoksen alelaatikosta, -40% alennuksessa oli useampi sävy. Mulla oli ennestään jo sävyt Macao (lämpimähkö punasävy) ja Antiqua (viileään taittuva "pureskellun huulen" värinen neutraali), nyt mukaan tarttui hempeä nro 70, Montego.



Montego on erittäin helppo sävy. Vaalea läpikuultava vaaleanpunainen on käytössä lähes yhtä vaivaton kuin perushuulirasva. Sitä voi sipaista huulille kiireessä ilman peiliäkin ja se sopii lähes kaikkiin tilanteisiin ja meikkisävyihin. Tajusin muuten, ettei minulla ole tämän lisäksi yhtäkään niin vaaleanpunaista huulipunaa! Suosin yleensä joko nudempaa tai kirkkaampaa väriskaalaa. Hassua, vaaleanpunainenhan on niin perusmeikkisävy kuin vain olla voi!


Kuvattu ulkona auringossa, reissupäiville osui lähes kesäisen lämpimät säät, ihanaa!


Ulkovalossa huulipunapuikko näyttää aika vaalealta "kasaripinkiltä" mutta ehkä tästä swatch-kuvasta huomaa, ettei se ihan väritön ole:


Sävy on hohtava, ei mikään superhelmiäispommi kuitenkaan. Eikä näkyviä/tuntuvia glitterihippusia, onneksi!


Tässä vielä kuva Montego-huulistani. Huulilla ei ole muuta meikkiä.


Ei paras mahdollinen kuva, myönnän. Mutta tykkään tästä sävystä, luulenpa että tulen käyttämään tämän huulipunan loppuun kesän aikana! Veikkaan tästä hyvää kumppania kesäisille kirkkaille lilan-, vaaleanpunaisen- ja sinisensävyisille silmämeikeille ja oivaa tasapainottavaa elementtiä tummille sumusilmille (suosikkini on ollut viime aikoina pehmeillä mattaruskeilla toteutettu smoky eyes). Lisäksi tämä sävy toimii hyvin silloin kun varsinaiseen meikkaamiseen ei edes ole aikaa :D Hyvä löytö siis!

Chaneliylläri

Chanel Chance Eau Fraiche oli kevättuoksumetsästysrumbani ensimmäinen perintöprinsessa. (Voittohan meni lopulta Pradan Infusion D' Iris Eau de Toilettelle.) Chanelin tuoksu oli myös erään ei-nyt-ihan-samantekevän miehen tuoksusuosikki niistä kaikista, mitä hänelle tuoksuttelin. Ja vaikka en antanutkaan herran mielipiteen vaikuttaa päätökseeni jäi se kieltämättä mulle jonnekin sinne takaraivoon muhimaan :)

Olin nyt pari päivää pikku "lomalla" toisessa kaupungissa ja tapasin serkkuani. Serkkuni on minua hieman vanhempi ja muistan kuinka pienenä leikin hänen runsaalla meikkivarastollaan (hyvin nätisti tosin, ikinä en ole mitään meikkejä rikkonut!) ja pidin hänen huulipunilleen ja kynsilakoilleen missikisoja :D Puhe kääntyi meillä tietysti jossakin vaiheessa kosmetiikkaan ja tuoksuihin ja serkkuni kaivoi esille hiljattain ostamansa tuoksun josta tykkäsi kaupassa mutta joka lopulta ei sittenkään toiminut hänen ihollaan - ja kas, Chanel Chance Eau Fraichehan se sieltä ilmestyi! Arvatkaa kuka sai sen omakseen ja oli hyvin, hyvin tyytyväinen :D


Tämä versio ei muuten ole perinteinen hajuvesi vaan hiuksiin suihkuteltavaksi tarkoitettu "hair mist". Antaa hiuksille raikasta tuoksua ja ei pitäisi kuivattaa. Mun tapauksessa näin on jopa parempi, mulla on muutenkin tapana suihkia kaikkia tuoksujani niskahiuksiini eikä iholle. Opin tämän silloin kun näin millaisia ruskeita läikkiä hajuvesi voi jättää joillekin iholle aurigossa :O Joskus kuulee alkoholipitoisten hajuvesien kuivattavan hiuksia mutta mulla ei ole tätä ongelmaa koskaan ilmennyt, niskahiukset ovat kuitenkin (mulla ainakin) useimmiten piilossa kuivattavalta aurngolta ja muutenkin paremmassa kunnossa kuin pään päällimmäisen etuosan haituvat :D Hiuksissa tuoksu myös pysyy pitkään. Lisäksi näin käytettynä se on minusta vähemmän hyökkäävä, sellainen ihan läheltä aistittava tuoksuaura eikä mikään voimakas hajustepilvi.


Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, Chanel Chance Eau Fraiche on Chance-tuoksun vuonna 2007 lanseerattu Chypre Floral-tyyppinen sisartuoksu. Sen on luonut tuoksunenä Jaques Polge. Tuoksuu sitrukselle, seetripuulle (tykkään!), pinkkipippurille (nam!), vesihyasintille (antaa tuoksulle kuulasta, vesimäistä raikkautta), jasmiinille, tiikkipuulle, iiriksenjuurelle, meripihkalle, patsulille, vetiverille (mun lemppari!) ja valkoiselle myskille.

Herätys suihkussa!

Enpä ole tehnyt ostoksia Yves Rocher-liikkeestä sitten ysärin jälkeen. Tilanne muuttui jokin aika sitten kun ostoskeskuksen käytävällä törmäsin (kirjaimellisesti, auch!) YR-kaupan ovensuussa töröttävään koriin, joka oli pullollaan erilaisia suihkugeelejä. Ja tajusin että joo-o, edellinen pesuaine on lopussa :D

Edellinen suihkaripönikkä oli lisäksi jättikokoinen, lähes pohjaton pullo makeankukkaiselle tuoksuvaa ainetta joten nyt hakusessa oli sen täydellinen vastakohta. Ostinkin heti 3 pulloa erituoksuisia geelejä, vaihtelun vuoksi.


Kaikki kolme ovat sarjasta Jardins du Monde, maailman puutarhat. Tuoksuina Vetiver, Lime ja Appelsiini. Kirpeitä, raikkaita eikä yhtään imeliä tai lällyjä. Koen nämä tuoksut hyvin piristävinä. Aamusuihkun jälkeen on jotenkin pirteämpi ja heränneempi olo!

Suosikkini on Vetiver. Otin kaikki kolme käyttöön samanaikaisesti, etten kyllästyisi. Vetiver-pullo on joutunut töihin kuitenkin muita useammin ja on jo melkein tyhjä, o-ou! Sen tuoksu on ihana - raikas, melkein miehekäs, mutta ei liikaa. Vetiveriä on myös monissa sellaisissa hajuvesissä, jotka koen miellyttäviksi joten ei ihme että tykkään tästä!

Itse geelit ovat aika perusjuttuja. Lirumpia kuin esim. The Body Shopin suhkugeelit, myös halvempiakin (nämä 3 olivat yhteensä muistaakseni 5€). En ole kokenut mitenkään kuivattaviksi, toisaalta ihoni ei ole erityisen kuiva. Tuoksu ei säily iholla kauaa, on enemmänkin sellaista hetken kivaa. Pakkaus hieman erikoisen muotoinen, lyhyt ja litteä - suihkutuotehyllyssäni ei juuri ole vapaata tilaa mutta nämä lituskat on jotenkin helppo saada ujutettua jonnekin muitten pullojen muodostamiin rakoihin :D

Tussia nassuun!

Piirtämisestä kiinnostuneena lapsena hienoin aarteeni oli valtava tussipakkaus jossa oli loputtomalta tuntunut määrä sävyjä. Niillä sitten piirsin prinsessoja hienoissa juhlamekoissaan ja satuhevosia joilla oli kultainen harja.

Tyttö kasvoi isoksi mutta rakkaus tusseihin pysyi. Tussimuotoon pakattu "stain"-tyyppinen huulimeikki on minusta älyttömän hyvä kosmeettinen keksintö: väri imeytyy huulten ihoon ja pysyy hyvin eikä tunnu raskaalta tai tahmealta. Sopii erinomaisesti pussailuun koska ei tahraa pusuttelukumppanin huulia :) Tähän asti tämäntyyppisiä meikkejä vaan oli tarjolla käsittämättömän vähän, oikeastaan ei ollenkaan.


Yves Sain Laurent oli mun ensimmäinen tussihuulimeikkimerkkini, ensimmäisen tussin hankin uteliaisuuttani ja ihastuin niin, että ostin niitä paksuja huulitusseja joka väreissä. Sävyt olivat kivoja, raikkaita ja kauniita ja koostumus pysyi pitkään huulilla. Päälle laitoin joskus kevyttä kiiltoa tai huulirasvaa antamaan pehmeyttä ja luistoa. Muutama YSL-huulitussi on tallessa edelleen, vaikken pysty näitä enää käyttämään - nämäkin meikkitussit kuivuvat ajan myötä. Hygieniasyistä nyt puhumattakaan, nämä kun olivat myynnissä joskus 10 vuotta sitten :D

Kuvitelkaa siis, miten innoissani olin kun huomasin maaliskuussa Max Factorin standilla meikkiuutuuksien joukossa huulimeikkitussit! Virallinen nimi on Lipfinity Lasting Lip Tint. Ostin heti 2 sävyä.


Sävyjä oli muistaakseni kaikkiaan 5, minun mukaan lähtivät 2 - viileähkö "pureskellun huulen" sävyinen mauve ja 4 - lämpimähkö punertava sävy.



Kuvassa sävy 2. Koostumus on hiukan "märkä" silloin kun tussi on ihan uusi mutta valitettavasti nämä kuivuvat aika äkkiä, niin kuin tavallisetkin huopakynät. Näissä on mun nenään voimakas makea karkkinen tuoksu ja tussi maistuu myös makealle, keinotekoiselle ja karkkimaiselle. Kannattaa muistaa, että näitä kantsii käyttää puhtaille, meikkaamattomille huulille! Jos huulissa on jo punaa, kiiltoa tai huulirasvaa, huopakynän kärki menee pilalle ja tussi on hyvin pian käyttökelvoton, siitä ei juuri irtoa enää väriä :(


Kuvassa sävy 2 iholla. Valitettavasti toistaiseksi mulla ei ole kuvaa huulitussihuulista. Suunnittelin käyttäväni sävyä 4 esim. SPF-kertoimen sisältävän huulirasvan tai kiillon kanssa silloin kun kaipaan voimakkaampaa huulimeikkiä (kun en oikein löydä sopivia SPF-kertoimilla varustettuja huulipunia.) ja sävyä 2 mm. rajauskynänä, sen verran lähellä tämä sävy on mun huultensävyä. Kokemukseni mukaan tussi värittää ihon ja huulet hyvin luonnollisella tavalla ja tussilla on myös helpompaa huijata ja korjailla hieman huulten muotoa niin, että jälki on silti uskottava ja luonnolinen. Tai ainakin minusta lopputulos on luonnollisempi kuin kynärajaus joka on vahamainen ja erottuu jo koostumuksensakin puolesta.


Jostain syystä unohdin kuitenkin käyttää näitä uusia meikkejäni, viime aikoina kai panostin huulia enemmän silmämeikkiin :) Raportoin lisää kun on enemmän kokemuksia näistä!

Uusi tuoksuheilani

Pitkä ja tuskainen uuden keväisen tuoksun etsintä on päättynyt! Iloitsen tästä täysin rinnoin sillä jos olisin joutunut haistelemaan vielä lisää mitäänsanomattomia hedelmäisiä, makeita ja karkkimaisia hajuvesiä, joita jostain syystä tavaratalojen tuoksuosastot ovat nyt pullollaan, niin varmaan masentuisin totaalisesti :D

Prada Infusion d’Iris Eau de Toilette on uusi tuoksuihastukseni. Varovaisesti ostin sen pienemmän koon, 50ml - jos tämä ei sitten käytössä jostain syystä miellytäkään ja jää käyttämättä. Nyt jo kahden päivän ajan meillä on meneillään romanssin kiihkeä hullaantumisvaihe, oikein odotan että pääsen suihkaisemaan tätä hurmaavaa tuoksua ranteeseen... ja sitten nuuhkin itseäni autuas hymy naamalla :)


Itse tuoksun lisäksi minua miellyttää sen pakkaus - tyylikäs ja pelkistetty. Korkki on hyvin tiivis ja sulkeutuu kunnolla, tämä tuskin avautuu itsestään käsilaukussa! Lisäksi hajuvettä tulee pullosta napakkana hienojakoisena suihkauksena joka ei ole liian märkä. Laatupisteet Pradalle siis.


Haistan alkutuoksussa selvästi kielon. En ole koskaan ollut kielo-hajuvesien ystävä mutta tässä se ei häiritse minua, päinvastoin, kielo tuntuu antavan Infusion d’Iris Eau de Toilette:lle sen raikkaan, herkän vivahteen. Iholla tuoksu pehmenee lämpöiseksi, hiukan puuteriseksi utuiseksi suloisuudeksi.

En tiedä, millaista naista tuoksun kehittänyt "nenä" on ajatellut luodessaan tämän eikä sillä ole nyt väliä. Olen nainen joka pukeutuu sekä nahkarotsiin että silkkimekkoihin, lukee Bulgakovia ja hömppälehtiä, menee tällä viikolla katsomaan beibe-actionleffaa (Sucker Punch!) ja ens viikolla teatteriin klassikkonäytelmään... Nainen joka on joskus höpsö, joskus julma, hiukan hassu ja ei-täydellinen. Ja tuoksuu hyvälle!

Tuoksun vivahteet on luettavissa pakkauksessa, kuinka kätevää!



Silti sekä Prada Infusion d’Iris Eau de Toilette että Prada Infusion d’Iris Eau de Parfum - jotka ovat jo pakkauksiin painettujen raaka-ainelistojenkin perusteella ihan eri tuoksuja (kirjoitin tästä jo edellisessä postauksessani) olivat tavaratalon hyllyssä iloisesti sekaisin ryhmiteltynä pullokoon mukaan eikä EdT:t erikseen ja EdP:t erikseen. Hämmentävää! Kuvissani siis pelkästään Eau de Toiletten pakkauksen tekstit :)

Hajuvesipohdinnat

Pahoittelen pitkään jatkunutta hiljaisuuttani! Ensin olin reissussa, sitten pitkään kipeenä ja sitten alkoikin kunnon kevät, mieli pyörii enemmän aurinkoisissa kevätpäivissä kuin kosmetiikassa :D

Hajuvesikriisini ei ole hellittänyt. Keväisen (ja jo kesäisenkin!) hajuveden metsästys on edelleen käynnissä. Pitkästä aikaa raahasin pehvani kaupoille sopivasti ennen pääsiäistä ja haistelin läpi kaikki vähänkin lupaavilta vaikuttaneet tuoksut, mitä Stockmanilla oli tarjolla. Siitä reissusta kärkikolmikoksi valikoitui:

3. Guerlain Vetiver For Men. Klassikkotuoksu lanseerattiin v. 1961 ja tuotiin hiukan tuunattuna (muutettiin mm. pullon muotoa ja hajuveden väriä) markkinoille uudestaan v. 2000. Pintatuoksuna bergamotti, korianteri, sitruuna, mandariini ja neroli. Sydäntuoksuna vetiver-ruoho ja seetri. Pohjatuoksuna tupakka, pähkinä, pippuri ja tonka-papu. Miesten tuoksu mutta kun paperilappuselta sitä haistelin, mausteinen mutta raikas tuoksu ihastutti ja huumasi! Onneksi kokeilin Vetiveriä myös iholle. Hmm... miten sen sanoisi... jos se olisi muuten samanlainen mutta noin puolet kevyempi, varmaan rakastuisin siihen palavasti! Nyt tämä tuoksu oli kuitenkin minusta liian raskas ja piirun verran liian "äijä" mun iholla. Jotenkin iholla siihen tulee mukaan sellainen hieman "likainen", hikinen vivahde. Ja en oikein halua tuoksua jonkun vieraan miehen hielle! :D Jännää, koska kun tuoksun raaka-ainelistaa katselen, niin tykkään erikseen niistä kaikista. Mutta se miten ne tässä tuoksussa yhdistyvät... niin, liian vahva tuoksu mulle :(

2. Chanel Chance Eau Fraiche. V. 2007 lanseerattu Jacques Polgen luoma Chypre Floral-tyyppinen tuoksu (ja tällä kertaa naisten tuoksuhyllyltä!). Ensin tässä tuoksuvat sitrukset ja seetri (taas!), keskituoksuna pinkkipippuri, vesihyasintti ja jasmiini. Pohjatuoksuna tiikkipuu, iiriksenjuuri, meripihka, patsuli, vetiver (taas!) ja valkoinen myski. Tämä on raikas ja tasapainoinen tuoksu. Raskaalta kuulostava pohjatuoksu ei kuitenkaan tee tästä liian rouvamaista tai tunkkaista vaan täydentää kauniisti tuoksun sitrusvivahteita. Tämä on minusta sellainen harvinainen sitrustuoksu, joka ei muistuta puhdistusainetta! Tyylikäs. Jotenkin myös ei-seksikäs. Tulee mieleen minimalistisiin valkoisiin kaapuihin pukeutuva sileätukkainen elegantti laiha sporttinen lady jonka koti on luonnonpuun sävyisiä laajoja pintoja, meikki huomaamaton nude ja korut platinaa... eli so not me! :D

1. Prada Infusion d’Iris Eau de Toilette. Kärkikolmikon nuorin tuoksu, tuotiin markkinoille elokuussa 2010. Ei saa sekoittaa Pradan Infusion d'Iris Eau de Parfum-tuoksuun! Näillä kahdella on sama "äiti" - tuoksunenä Daniela Andrier, sama nimikin. Silti tässä tapauksessa edt ei ole "samaa kamaa mutta laimeampi" verrattuna edp-versioon. Tuoksuilla on sama teema - iiris, Eau de Parfum keskittyy kuitenkin hajuvesissä perinteisesti käytettyyn iirisjuureen kun taas Eau de Toilette:n idea on "iiriskukan muisto". Iiriksen kukkaa käytetään tuoksuissa harvoin, itse asiassa suurin osa iirislajikkeista (siis kukista) eivät tuoksu tai tuoksuvat hyvin miedosti. Muistan että olin kiinnostunut alkuperäisestä Infusion d'Iris Eau de Parfumista silloin kun se tuli markkinoille 2007 mutta se oli minusta jotenkin liian "rouva" ja tuoksui ihollani hieman tunkkaiselle, kuin vanhalle matkalaukulle.

EdP koostuu appelsiininkukasta, mandariinista, galbanumista, benzoinista, suitsukkeesta, vetiverista, seetripuusta ja iiriksenjuuresta. Edt:n lista on erilainen, siinä tuoksuu iiriskukka, neroli, kielo, orvokki, heliotrooppi, seetri (seetri on näköjään mahtunut kaikkiin kolmeen tuoksuun!) ja galbanum. Eau de Toilette on kevyt, raikas, herkällä tavalla kukkainen mutta ei liian söpöilevä, hiukan puuterinen ja minusta hyvin naisellinen. Naisellinen ei sellaisella perusvaaleanpunaisella tavalla, onneksi. Ei ole makea eikä avoimen seksikäs muttei myöskään sellainen frigidi "puhdas" tuoksu. Sitä on moitittu liiankin kevyeksi ja ei-pysyväksi mutta tämä on varmaan yksilöllistä, mun iholla tämä tuoksu kesti n. 5 tuntia yhden suihkauksen jälkeen.

Minkähän ottaisin? Guerlain Vetiver on teoriassa hyvä mutta ei toimi käytännössä, Chanel Chance Eau Fraiche kiva käytössä mutta häiritsee mielikuvan tasolla ja Pradan Infusion d’Iris Eau de Toilette... siitä en keksi muuta vikaa kun sen että kielo ei ole yksinään mikään suosikkituoksuni. Hyvä että kaupat on pääsiäisenä kiinni niin ehdin pohtia rauhassa :)